Ivan Puopolon kolumni: Kun sä oikein yrität, voit olla keskiverto

Kuulostaa lupaavalta, mutta ei pidä paikkaansa. Sen sijaan lähes jokainen meistä on keskitasoa lähes kaikessa.

On selvää, että hitsaaja on parempi hitsaamaan kuin kampaaja. Mutta jos hitsaajaa verrataan toisiin hitsaajiin, on käytännössä jokainen keskitasoa.

Tämä johtuu siitä, että ihmiset jakautuvat taitojensa, kykyjensä ja älykkyytensä puolesta Gaussin käyrälle. Sen mukaan valtava enemmistö on kaikessa suunnilleen samaa tasoa, ja vain käyrän molemmissa ääripäissä pieni vähemmistö poikkeuksellisen hyviä tai huonoja.

Tennisammattilainen on erittäin hyvä tenniksen pelaaja, mutta todella suuri enemmistö vain keskitasoa ammattilaisten keskuudessa. Sama pätee kokkeihin, laulajiin ja fyysikoihin.

Minunhan piti olla hyvä!

Jokainen on hyvä jossain vain siinä tapauksessa, että laajennetaan vertailu mielettömäksi. Esimerkiksi jokainen suomalainen on hyvä suomen kielessä, jos verrataan kiinalaisiin. Mutta mitä järkeä on verrata kykyjään johonkin, jolla ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä? Se on kuin jalkapallo-ottelu puita vastaan.

Koko ”hyvän” idea on, että vain pieni osa täyttää kriteerit ja erottuu siksi muista. Sen vuoksi suurin osa nimenomaan ei ole hyviä.

Ihmiset kuitenkin kuvittelevat olevansa, onhan sitä lapsesta saakka toitotettu.

Kun tämän erinomaisuusharhan kanssa sitten astutaan tosielämään, huomataan Gaussin käyrä käytännössä. Minua ei palkittukaan Vuoden Mainoksentekijänä. En saanutkaan puhelinmyyjien kunniamainintaa. Tinderissä ei kilise. Sellainen ahdistaa. Minunhan piti olla hyvä.

Meille on myös kerrottu, että olemme uniikkeja. Olemme kukin aivan erityislaatuisia yksilöitä. Minä olen minä enkä kukaan muu. Niinpä minut myös tulisi huomioida aivan erityisellä tavalla. Odotan yksilöllisyyttä, jotain enemmän. Minä, minä, minä.

Olen erityinen, kato nyt!

Jokaisella on tietenkin yksilöllinen sormenjälki tai hammasrivistö, mutta mitä sitten? On jokainen hiekanjyväkin yksilöllinen, mutta huomaako sitä hiekkarannalla? Ei.

Erinomaisuus- ja yksilöllisyysharhan riivaamaat ihmiset janoavat erinomaisuuttaan ja yksilöllisyyttään. Siksi on juuri sinulle räätälöityjä autoja, kelloja, puhelimia, hierontoja, voiteita ja ruokavalioita.

Lääkäri ei saa hoitaa oireita vaan pitää huomata minut, MINUT. Olen erityinen, kato nyt perkele. Jopa kotiin tilattava siivooja tekee ”yksilöllisen siivouskartoituksen” ennen ensimmäistäkään imurinvetoa.

Maailmankaikkeus alkoi lähes 14 miljardia vuotta sitten. Täällä on satoja miljardeja miljardeja tähtiä ja planeettoja.

Maapallo on niistä yksi mitätön rimpula, joka syntyi viisi miljardia vuotta sitten. Satojen miljoonien vuosien kuluessa tänne kehittyi elämää. Ensin alkueliö, sitten kaloja, lintuja, dinosauruksia ja lopulta mielipuolisen pitkän ajan päästä ihminen.

Jos maapallolla ollut elämä skaalataan vastaamaan yhtä vuorokautta, on eurooppalainen ihminen ollut täällä viimeiset kaksi sekuntia. Kyllä, KAKSI sekuntia kahdestakymmenestäneljästä tunnista. Siitä kahdesta sekunnista jokaisen meidän yksilöllinen ja erityislaatuinen elämämme on nanosekunnin sadasosia. Niitä tulee ja menee.

Minä ja lähes varmasti sinä olemme keskitasoa kaikessa. Mutta hei, se on ihan ok. Niin ovat melkein kaikki muutkin.