Itsemurha edelleen tabu

Järjestön mukaan Suomeen ei tarvita uutta itsemurhien ehkäisyprojektia, vaan edellisen projektin saavutukset pitäisi ottaa käyttöön.

- Edelleen on lukuisia ajan tasalla olevia tutkimuksia ja ohjelmia, jotka vaan pitäisi ottaa käyttöön esimerkiksi perusterveydenhuollossa, nuorten kohtaamisessa ja varuskuntaikäisten hoitamisessa. Hyvä tieto on jäänyt jalkoihin, seuran kehittämisjohtaja Liisa Saaristo kuvailee.

Huomiota pitäisi Saariston mukaan kiinnittää erityisesti hoitojärjestelmän toimivuuteen:

- Kun ihminen joutuu esimerkiksi psykiatriseen sairaalaan, niin se kohta jolloin hänet siirretään sairaalasta avohoitoon, lisää sitä riskiä paljon. Tuki hoitojärjestelmästä toiseen siirryttäessä pitäisi olla hyvin suunniteltua. Ihmisellä pitäisi olla varmuus siitä, ettei joudu yksin tätä viidakkoa selvittelemään - hänen energiansa on täysin sidottu selviytymiseen eli pelkoon siitä jaksaako, pystyykö, selviääkö.

Kolmanneksen pudotus itsemurhaluvuissa, silti pohjoismaiden kärjessä

Suomen mielenterveysseura toteutti laajan itsemurhien ehkäisprojektin vuosina 1986-1996. Projektin avulla itsemurhien keskiarvo saatiin laskettua 1500:sta nykyiseen noin tuhanteen vuodessa.

- Toki myös masennuksen tunnistaminen on parantunut ja lääkitys kehittynyt. Mutta projektissa painotettiin ihmisen kuulemista ja sitä, että otetaan kiinni ihmisten puheista.

Suomessa tehdään silti edelleen itsemurhia muita pohjoismaita enemmän.

Ehkäisyprojektissa kaikki itsemurhatapaukset tutkittiin tarkkaan ja pyrittiin selvittämään itsemurhaan johtanutta prosessia.

Saariston mukaan kerätty tieto soveltuu niin terveydenhuollon ammattilaisille kuin ihmisille, jotka arkielämässään kohtaavat itsemurhatapauksia.

- Syyllisyyden ja häpeän stigma liittyy edelleen itsemurhakysymykseen. Itsemurha on edelleen vaiettu aihe, jota pelätään. Luullaan, että asiasta puhuminen lisää itsemurhia, vaikka se oikeasti laskee määrää.