Itämeritutkija Seppo Knuuttilan kalaverkkoihin on tarttunut Helsingin edustalla lähes puolikiloisia silakoita.
Saalis kiinnostaa myös ruotsalaisia ja norjalaisia kalatutkijoita, koska Ruotsin rannikolla suurikokoisten silakoiden määrän on havaittu vähentyneen. Seuraavaksi tutkitaan jättisilakoiden geeniperimä, jotta saadaan selville, ovatko Helsingin edustan jättisilakat samaa populaatiota kuin silakat muualla Itämerellä.
Kun kaksi itämeritutkijaa lähtee kalaan, kyse ei ole pelkästä harrastuksesta. Saaliista löytyy usein jotain kiinnostavaa. Tänä talvena verkkoihin on tarttunut muun muassa lähes puolikiloisia silakoita.
– Niitä tulee silloin tällöin. Se on aika erikoista. Ihmiset yleensä toteavat minulle kuvista, että oletpa saanut hienoja siikoja, kertoo Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttila.
Ruotsalaistutkijat pyysivät näytteitä
Kuvista kiinnostuivat myös norjalaiset ja ruotsalaiset kalatutkijat. Ruotsin rannikolla suurikokoisia silakoita on saaliissa aiempaa vähemmän. Ruotsalaistutkijat ovatkin pyytäneet Knuuttilaa ottamaan evänäytteitä isoista silakoista, jotta niiden geeniperimä voidaan selvittää.
– Isojen silakoiden kohdalla kiinnostaa se, että ovatko ne samaa populaatiota kuin normaalikokoiset silakat vai onko täällä erillinen populaatio, jossa on enemmän kookkaaksi kasvavia silakoita, selittää Knuuttila.
Olisi kiinnostavaa, jos Helsingin silakat paljastuisivat omaksi populaatiokseen.
– Se olisi mielenkiintoista, koska yleensä on ajateltu, että Itämeren silakka on enemmän tai vähemmän samaa populaatiota. Voi olla, että isotkin silakat ovat samaa populaatiota kuin pienet. Ne ovat vain nopeasti kasvavia yksilöitä, pohtii Knuuttila.
