Isän ja lapsen välissä seisoo äiti

Äidin asema on useimmissa perheissä automaattisesti ykkösvanhempi, joka osaa ja tietää ja ottaa viime kädessä vastuun lapsesta.

Asetelma juontaa juurensa biologiasta - mies ei voi synnyttää - mutta tutkijan mukaan usein siihen päädytään siksi, että se vain on helpoin tie. Isällä on kuitenkin paikkansa heti vauvan syntymän jälkeen ja isälle tulisi tarjota mahdollisuus ottaa täysi vastuu lapsesta.

- Lapsen tuloon liittyy niin paljon työtä, vaivaa ja sitoutumista sekä ennen kaikkea negatiivinen vastuun taakka, mikä pitäisi kääntää vastuun nautinnoksi. Sen olen löytänyt isien puheista, jotka ovat mukana perheen elämässä ihan niin kuin äitikin sekä ikävine että positiivisine puolineen, sanoo kasvatustieteen professori, isyystutkija Johanna Mykkänen Jyväskylän yliopistosta.

Isille täytyisi antaa paikkoja päävastuullisena vanhempana näiden kokemusten mahdollistamiseksi. Vastuuta lapsesta pitäisi tutkijan mukaan jakaa raa'asti. Tiellä seisoo monesti lapsen äiti, joka elää omaa ainutkertaista kokemustaan ja saa lapselta kaipaamaansa nautintoa.

- Äidit pitävät aika tiukkaa reviiriä ja haluavat päättää itse, kuka ja koska lapsen kanssa saa olla kahden. Varsinkin, jos lapsi osoittaa äidille, että tämä on ainoa oikea hoivaaja. Eihän sellaisesta paikasta kukaan halua luopua, koska se pönkittää omaa identiteettiä niin paljon, Mykkänen sanoo.

Naiset hallitsevat perheissä

Vanhemmuusajattelu ei siis ole vielä läheskään tasa-arvoista. Mykkäsen mukaan esimerkiksi isyydestä järjestettäville luennoille tulee enemmän äitejä kuin isiä. Naiset hallitsevat perhekeskustelua.

- Ainut keino isän löytää oma paikkansa lapsen kanssa on olla hänen kanssaan. Konkreettisesti se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että äiti antaa ja järjestää sen hetken, mahdollisesti viikonlopun, isälle ja lapselle.

Siihen ei riitä se, että äiti lähtee käymään kaupassa ja jättää lapsen isälle tilapäiseen hoitoon.

- Silloin isä saa ottaa lapsesta päävastuun. Vasta silloin syntyy niitä heräämisiä, oppimisen paikkoja ja nautinnon hetkiä. Isä on kuitenkin lapsen toinen vanhempi, ei lasta tarvitse jättää hänelle pelkästään hoitoon, Mykkänen pohtii.

Ajatukset vanhemmuuden sukupuolirooleista ovat yhteiskunnassa niin sisään rakennettuja, ettemme edes huomaa niissä mitään outoa. Arjen stereotypioita ja perinteitä pitää ravistella.

- Joskus on hyvä kyseenalaistaa jopa ärsyyntymiseen asti. Ei ole tarpeen etsiä syyllisiä, vaan vanhempien on syytä miettiä omaa toimintaansa: ovatko molemmat tyytyväisiä ja mitä vanhemmuus oikeasti voi olla.

Milloin isästä tulee isä?

Perinteisesti on ajateltu isän huomaavan, että perheessä onkin kolme jäsentä ja hänellä on lapsi siinä vaiheessa kun lapsi syntyy tai tulee ensimmäistä kertaa kotiin. Tutkijan mukaan näitä isyyden idean  iskostavia tärkeitä taitekohtia voi olla useita.

Osa isistä kertoi tajunneensa asian jo siinä vaiheessa, kun mies teki puolisonsa kanssa raskaustestin: "Hyvänen aika, tästä se alkaa". Toinen hetki saattoi olla se, kun äidin vatsasta näkyi, että vatsanpeitteiden alla on elämää. Kolmas hetki on vauvan syntymä ja viimeinen se, kun lapsi tuli kotiin, Mykkänen sanoo.

Tämä riippuu tietenkin paljon miehestä ja siitä, missä vaiheessa hän on isäksi tulemisen prosessia.

Mykkänen uskoo, että uusi malli kotihoidon tuen jakamisesta kannustaa isiä jäämään kotiin ja tarjoaa mahdollisuuden löytää sen palkitsevuuden, joka isyyteen liittyy vahvasti.