Ironia lienee harkittua – Katalonian itsenäisyysliike Espanjan aukiolla

Kaikenikäisiä, rauhallisessa tunnelmassa, ja odottamassa tämän jäkeen alkavaa perjantai-illan myöhäistä ateriointia.

– Tämä on alhalta päin rakennettu vallankumous. Koulutusta ja kulttuuria.

– Vapaus, järkevyys, kuuluu kataloniankielinen tsemppipuhe.

Leninistinen ammattivallankumouksellinen olisi kauhuissaan. Jos kaikkia vallankumouksia huudettaisiin tällaisin iskulausein ja näin porvarillisen hillitysti, vallankumous menettäisi äkkiä termin romanttisen ja väkivaltaisen kaikunsa.

– Visca la cultura! Visca! Eläköön kulttuuri! Eläköön!

Katalonian vaalit ovat symboliset

Sillä aikaa kun Katalonian hallitus ja Madridin keskushallitus ovat käyneet juridista ja semanttista varjonyrkkeilyä ensi sunnuntain äänestyksestä, kansalaisjärjestöt ovat pitäneet ohjaksia käsissään.

Vaalit ovat symboliset, mutta niiden poliittinen merkitys on suuri, jos uurnille saadaan yli kaksi miljoonaa itsenäisyysmielistä katalonialaista. Äänestyskelpoisia katalonialaisia on noin 5,7 miljoonaa, kaikki 16-vuotiaasta ylöspäin voivat äänestää.

Koska Espanjan oikeusviranomaiset ovat kieltäneet virallista Kataloniaa järjestämästä kansanäänestystä, sen suorittaa epävirallisesti ja symbolisesti kansalaisliikkeet.

Sunnuntain "äänestyslipukkeessa" kysytään pitäisikö Katalonian olla valtio, ja pitäisikö sen olla itsenäinen. Murskaenemmistö vastaa molempiin kyllä ja kyllä. Sen voi luvata, eikä tähän tarvita edes etukäteen täytettyjä ääniuurnia.

Yhdessä mielipidemittauksessa lähs 50 prosenttia sanoo äänestävänsä itsenäisyyden puolesta, jos siis äänestäisi. Kaksi kolmasosaa katalonialaisista kannattaa äänestyksen järjestämistä, noin viidesosa vastustaa.

Itsenäisyyskampanjassa on mukana konsulttifirma

Viime vuosina Katalonian itsenäisyyden kannatus on noussut 20 prosentilla lähes puoleen Katalonian asukkaista. Syitä on useita: epäoikeudenmukaiseksi koettu Madridin toteuttama veronkeruu, syvä talouskriisi, Espanjaa nyt hallitsevan keskustaoikeistolaisen hallituksen politiikka ja epäonistuneet yritykset parantaa Katalonian asemaa perustuslaissa.

Itsenäisyyskampanjaa on konsultoimassa firma, joka on ollut mukana muiden muassa Barack Obaman, Dilma Rousseffin ja Francois Hollanden vaalivankkureissa. Samaisella firmalla oli sormensa myös Skotlannin itsenäisyyskampanjassa syksyllä – itsenäisyyttä vastustavien puolella.

Kampanja ydin on ollut se, että ei olla negatiivisia. Kuulostaa ylevämmältä ajaa itsenäisyyttä, kuin vastustaa verorahat rosvoavaa Madridia. Mukaan on haalittu nimekkäitä ihmisiä Kataloniasta ja eri puolilta maailmaa. Oikeutta äänestää kannattavat niin Desmond Tutu kuin Dario fo. Kampanja on tehonnut.

Maanantaina on täynnä kysymyksiä, vaikka tulos ei irrota Kataloniaa Espanjasta.

Pääministeri Mariano Rajoy on saanut rapaa niskaansa, hänen sanotaan olevan liian hölläkätinen itsenäisyyshankkeen kanssa. Mitä tekee Katalonian hallituksen Generalitatin pääministeri Artur Mas? Miten Katalonia menestyisi taloudellisesti itsenäisenä?

Ja erityisesti: Miten tästä eteenpäin, varsinkin jos sunnuntaina käy vilske epävirallisilla äänestyspaikolla? Silloin on vaikea sivuuttaa tahdonvoimaista, väkivallatonta, demokratiaa, koulutusta, sukupuolista tasa-arvoa ja monia muita nykymaailman asioita ajavaa modernia kansallisaatetta.

Käy niin tai näin, nuo hymyilevät, syystakkeihinsa ja kaulaliinoihinsa pukeutuneet ihmiset Espanjan aukiolla eivät tavoittele sitä perinteistä tapaa tehdä vallankumousta.