Ilmainen maistiainen – näin uutisilla yritettiin rahastaa

Luin sähköpostin illalla ruokaa laittaessani. Viesti ei ollut aivan poikkeuksellinen. Juttuvinkkejä tulee päivittäin eikä suuri osa niistä johda mihinkään. Jotkut sisältävät liian uskomattomia salaliittoteorioita ja osa ei kanna valtakunnan mediaan asti. Joskus hyväkin vinkki jää kiireen alle.

Viestin alla luki nimimerkki KP. Sähköpostiosoitteesta selvisi, että kirjaimet tulivat peitenimestä Kotteri Perhonen. Kirjoittaja vaikutti tekstinsä perusteella uskottavalta, mutta mietin silti. Uskaltaisinko ehdottaa heti tapaamista? Entä jos tyyppi ei ole tasapainossa?

Toisaalta, ehkä KP:lla oli tiedossaan merkittävä epäkohta, joka vaatisi huomiota pikaisesti. Hän saattaisi ottaa yhteyttä toiseen toimittajaan, jos en reagoisi nopeasti.

Minut saa myös puhelimitse kiinni.

Ystävällisesti, Salla

Olin jo unohtanut KP:n, kun istuin seuraavana päivänä toimituksen palaverissa. Vilkuilin kännykkääni. Sähköposti tipahti laatikkoon kello 12.10.

Viesti yllätti. Olin ajatellut, että KP haluaisi paljastaa epäkohdan, ehkä omasta organisaatiostaan. Nyt hän tarjosi tietoa poliisioperaatiosta. Mikä on se asia, joka “ei ole valtakunnassa hyvin”? Onko terrorismitutkinnassa jotain vinossa?

Noteerasin myös KP:n käyttämän ilmaisun “ilmainen maistiainen”. Se tuntui oudolta. Toivoin kai, että se olisi vitsi. En silti jäänyt pähkäilemään, koska olen toimittaja ja käsillä saattoi olla skuuppi.

Suomessa oli siihen mennessä ollut vain yksi terrorismirikostutkinta. Juttua käsiteltiin tuona samana tiistaina oikeudessa. Huomion kohteena oli muutamien tuhansien eurojen rahansiirrot Afrikkaan. Syyttäjän mukaan rahoilla tuettiin al-Shabaab-järjestöä. Olisi erittäin merkittävä tieto, jos käynnissä olisi uusi terrorismirikostutkinta.

Vinkki saattoi olla täyttä puppua. Enhän tiennyt, kuka sen oli lähettänyt. Ehkä KP oli huijari, joka halusi tärkeillä tai harhauttaa mediaa sepittämällä tietoja. Epäilystä herätti se, että KP käytti ilmaisua “törkeä terrorismirikos”, jota rikoslaissa ei mainita. Käyttäisikö asiantunteva virkamies epätäsmällistä nimikettä?

Soitin kollegani Pekka Lehtisen kaveriksi ja päätimme saman tien heittää muut työt sivuun. Halusimme selvittää, oliko vinkkaajan tiedoissa mitään perää.

Vastasin KP:lle.

Kiitos. Oletan, että KRP:n juttu? Tutkinnanjohtaja?

Mistä tarkalleen epäillään?

Salla

Emme jääneet odottamaan vastausta, vaan otimme itse yhteyttä keskusrikospoliisin. Saimme vahvistuksen, että kiinniottoja oli tehty ja kyseessä todella oli terrorismirikostutkinta. Poliisin pyynnöstä emme julkaisseet uutista välittömästi, koska emme halunneet sotkea operaatiota. Saimme tutkinnanjohtajan kiinni ja haastattelun sovittuun aikaan.

Julkaisimme uutisen netissä kello 14.46.

“MTV Uutisten tietojen mukaan keskusrikospoliisi on tänään ottanut kiinni useita henkilöitä epäiltynä terrorismirikoksista. Lisäksi poliisi on tehnyt lukuisia kotietsintöjä. Operaatio aloitettiin tänä aamuna. “

Vinkki piti paikkansa. Lähteeni oli mitä ilmeisimmin aivan poliisin vakavan rikollisuuden tutkinnan ytimessä tai sen välittömässä lähipiirissä: Hänellä oli reaaliaikaista tietoa salaisesta operaatiosta. Myöhemmin saimme tietää, että viimeinen terroristiepäilty oli otettu kiinni puoleenpäivään mennessä.

Toimituksessa oli kova kiire. Uutispäivä oli mennyt uusiksi. Valmistelin Seitsemän Uutisiin juttua ja pohdimme näkökulmia jatkouutisointiin. Aihe oli iso. Isis-järjestö oli muutenkin laajan kansainvälisen huomion kohteena. Nyt Suomen kansalaisia epäiltiin terroriteoista, jotka linkittyivät kyseiseen järjestöön ja Syyriaan.

Kesken kiireen sain sähköpostia kello 17.02.

Hei. Huomannet nyt melko vahvan maistiaisen jälkeen, että tietooni voi luottaa ja olen todella asioiden ytimessä. Sait tänään uutislähdön, joka tulee yltämään Reutersin ja NY Timesin uutisiin.

Läpiluotaavaa syvähaastattelua ja yksityiskohtaisia tietoja tutkittavasta ja keskeneräisestä esitutkinnasta en tule sinulle antamaan koska ammattietiikkani, työni, asemani ja turvallisuustekijät sanelevat tässä tilanteessa paljon, mutta kauttani saa varmoja ja luotettavia uutislähtöjä aika ajoin todella koviin juttuihin. Minä tarjoan tietoa sopivan tilanteen tullen, mutta minua ei voi käyttää tietolähteenä kyselemällä minulta asioista yksityiskohtaisesti.

En tule tapaamaan sinua kasvotusten enkä ole aikeissa paljastaa sinulle virkapaikkaani, henkilöllisyyttäni, ikääni tai sukupuoltani ennenkuin sinä osoitat toimillasi että sinuun voi luottaa varmuudella. On päivän selvää että en ole Petteri nimeltäni, etkä saa henkilöllisyyttäni selville helposti. Tulen vaihtamaan sähköpostiosoitettani aika-ajoin ja kommunikointi tapahtuu minun puoleltani ainoastaan gmailin avulla. Ilmoitan aina uuden osoitteen vaihdosta siten, että saat minulta postia uudesta osoitteesta.

Uutisvirtanne tarvitsee vahvoja uutisia ja minä haluan pääsääntöisesti elvyttää talouttani aika ajoin. Vihjepalkkioni on hyvin yksinkertainen - jos olette jutussa uutisen päällä ensimmäisenä ja uutinen päätyy illan pääuutislähetykseen maksaa yksittäinen lähdetietoni teille 500 €. Jos uutinen ei yllä pääuutisiin ja jää webbi uutiseksi - on korvaus 250 €.

Mikäli olet valmis jatkamaan yhteistyötä kanssani ilmoittele itsestäsi.

KP

Olin pettynyt. KP ei vitsaillut, kun hän kirjoitti ilmaisesta maistiaisesta. Ei ollut yhteiskunnallista epäkohtaa, jonka hän halusi paljastaa. Oli vain halu rahastaa.

Juostessani editoimaan tv-juttua ehdin sanoa esimiehelleni, että meidän täytyy uutisoida tämä. Asia tuntui selvältä. Olen jatkuvasti eri aiheiden takia tekemisissä virkamiesten kanssa. Kukaan ei ole pyytänyt rahaa tai muuta taloudellista etua tietoa vastaan. Muutama vuosi sitten joku tavallinen kansalainen tiedusteli minulta mahdollisuutta saada vinkistä rahaa, mutta asia jäi, kun vastaus oli kielteinen.

En hyväksy tiedoista maksamista muutenkaan. Tiedoista ei makseta, koska emme halua vaikuttaa rahalla siihen, kuka meille puhuu ja mitä meille kerrotaan.

On vielä iso ero siinä, pyytääkö rahaa tavallinen kansalainen vai henkilö, jolla on työnsä puolesta pääsy salaisiinkin rekistereihin. KP näyttää kuuluvan jälkimmäiseen joukkoon. Vai olisiko hän vain vahingossa törmännyt luottamukselliseen tietoon? Se tuntuu epätodennäköiseltä, koska satunnainen kulkija tuskin haluaisi pysyvämpää yhteistyösuhdetta. Jotta tarjouksessa olisi mitään mieltä, hänellä täytyy olla jatkuva pääsy uutiskynnyksen ylittäviin tietoihin.

Vuodot sinänsä kuuluvat länsimaiseen journalismiin. On tärkeää, että myös virkamiehet – poliisitkin – voivat kertoa yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista luottamuksellisesti toimittajille. Se on yleisön ja koko yhteiskunnan etu.

Me haluamme tietenkin kovia uutisia. Mutta kuka meistä haluaisi maailman, jossa virkamiehet kauppaavat tietonsa eniten tarjoavalle? Varoittava esimerkki löytyy läheltä. Britanniassa puhkesi mätäpaise, kun kävi ilmi, että News of the World -lehti oli hankkinut uutisia salakuuntelemalla julkisuuden henkilöiden puhelinvastaajia. Lisäksi kerrottiin, että News of the World olisi maksanut poliiseille kuninkaallisten puhelinluetteloista. Jälkimmäisen väitteen osalta ei vielä ole saatu oikeudesta ratkaisua. Joka tapauksessa skandaali on tuonut mediaan tiukempaa sääntelyä, mikä puolestaan on lisännyt huolta lehdistönvapaudesta. Vapautta on osattava käyttää viisaasti.

Myyntitarjouksesta kertominen oli siis välttämätöntä, mutta rehellisesti sanottuna vaikeaa. En ole koskaan avannut tällä tavalla jutunteon taustoja. Tutkivan toimittajan tärkein aarre on lähteiden häntä kohtaan tuntema luottamus. Epäkohdista kertovat ihmiset panevat joskus uransa ja jopa henkilökohtaisen turvallisuutensa vaakalaudalle luottaessaan toimittajaan. Olin huolissani siitä, että tapauksesta kertominen voisi pelästyttää myös niitä ihmisiä, jotka haluavat kertoa yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista toimittajille ilman rahastusmotiivia.

Päätös oli kuitenkin yksiselitteinen: Jos virkamies yrittää rahastaa tällaisilla tiedoilla, asiasta on kerrottava yleisölle.

Tapaus oli niin poikkeuksellinen, että olisimme halunneet tietää enemmän. Meitä kiinnosti, mistä KP oli saanut ideansa, oliko hän tehnyt vastaavaa aiemmin tai tiesikö hän jopa jonkun kollegansa toimivan samalla tavalla?

Kun terrorismijutun pahimmat uutiskiireet olivat ohi, istuimme toimituksessa ja mietimme. Yrittäisimmekö päästä tapaamaan KP:ta? Jatkaisimmeko viestittelyä? Olisi mielenkiintoista esimerkiksi tietää, miten hän olisi halunnut rahat toimitettavan.

Hylkäsimme kaikki lennokkaat ideat. Emme voisi edes testimielessä antaa ymmärtää, että korruptio saattaisi sopia meille. Meidän piti ottaa huomioon sekin mahdollisuus, että joku haluaisi Kotteri Perhosen avulla kokeilla, olisiko uutistoimituksemme valmis epäeettiseen kaupankäyntiin. Median ja poliisin suhteethan ovat olleet viime aikoina runsaasti esillä poliisin tietovuototutkintojen takia.

Hei!

En koskaan maksa tiedoista. Sain alun perin erilaisen käsityksen motiivistasi, kun sanoit, että ”valtakunnassa ei ole kaikki hyvin”.

Yst. Salla

Viestini jälkeen KP vaikeni. Ehkä hän on luopunut aikeestaan tai etsii uutta yhteistyökumppania.

Mietin yhä, miksi hän kokeili juuri minua. Ainakaan hän ei ollut tehnyt kotiläksyjään. Olin vain joitain viikkoja aiemmin twiitannut kuvan Seiska-lehden mainoksesta, jossa toimittajat esittelevät rahanippua ja julistavat “Me maksamme juttuvihjeistä!”. Mainos ärsytti minua ja kirjoitin twiittiin: “Periaatteensa kullakin. Me emme maksa”.