Ikiaikainen Rkp-rälssi

Useampi huomaa, että kylmässä maailmassa ja valtiossa rahallakin on jotakin merkitystä. Jos se ei avautunut kaikille viime viikon kunta-, puolustusvoima- ja Nokia-jutuissa, se avautuu viimeistään maaliskuun kehysriihessä.

Nimittäin se, että raha ei kasva puussa. Meinaan, kohta alkaa se puuristin tienuu. Syökää poijaat sokeroiloit, koht myö uidaan: näin vapaasta muistista Tuntematonta Sotilasta. Kauppataseen alijäämä on ollut näin suuri viimeksi 1970-luvun öljykriisin aikana.

Kun kohta leikataan, kyse on myös poliittisesta uskottavuudesta. Se syntyy, tai sen pitäisi syntyä, oikeudenmukaisuuden pohjalta.

Siihen tuli lommo kuluneella viikolla.

Kuntien karttaharjoitus on vasta alussa, pohjat tulevat muuttumaan, ei siitä tämän enempää.

Mutta puolustusvoimien leikkauksissa Jyrki Kataisen (kok.) sekasikiöhallitus näytti siihen osallistuvien etupiiriajattelulle perustuvan politiikkansa, jolle kasvot antoi tällä kertaa puolustusministeri Stefan Wallin (r.).

Puolustusvoimin omissa suunnitelmissa Uudenmaan prikaati Dragsvikissä olisi ilmeisesti lakkautettu ja ruotsinkielisten varusmiesten koulutus olisi siirretty viereen Upinniemeen. Asia olisi ollut helposti hoidettavissa. Jos asiaa miettii Suomen puolustuksen kannalta - kuten nimenomaan pitäisi - se olisi ollut varmasti myös järkevää.

Mutta sen esti Rkp ja Stefan Wallin - ei enää utvan kokouksessa viime metreillä, vaan ilmeisimmin ns. suorana poliittisena sotilaskäskyasiana puolustusvoimain komentajalle Ari Puheloiselle: tehkää mitä teette, mutta näpit irti Dragsvikista!

Dragsvik on niitä asioita, joita Rkp:n ministeri hallituksessa suojelee yliopistojen kielikiintiöiden ohella. Kun kotipesän perusasiat ovat kunnossa, puolue on valmis nielemään hallituksessa mitä muuta tahansa. Siis mitä tahansa.

Pohjois-Karjalassa Kontiolahden prikaatin puolesta on syntynyt kansanliike. Kontiolahti oli jo edellisellä puolustusvoimien leikkauslistalla, mutta silloin sen pelasti tuolloinen puolustusministeri Seppo Kääriäinen (kesk.). Mutta loputtomiin sitäkään ei kukaan voinut talous- ja leikkauspaineessa puolustaa. Siis ei kukaan eikä minkään puolueen edustaja.

Mutta yksi varuskunta on pyhä: Dragsvik.

Jos Rkp jatkaa ikuisena hallituspuolueena, Dragsvik pysyy, vaikka koko Suomen puolustusvoimat lakkautettaisiin. Se on puoluetoteemi.

Oikeuskansleri tutkii nyt Wallinin jääviyttä, koska ministeri kuuluu prikaatia tukevan killan valtuuskuntaan. Se on sinänsä yhdentekevää. Kiltajäsenyydet ovat kokonaisuuden kannalta yksi hailee: jos Wallin ei olisi Dragsvikia pelastanut, sen olisi tehnyt tarvittaessa vaikka pietarsaarelainen rkp:läinen naispuolinen, armeijan käymätön oikeusministeri. Joku sen homman aina hoitaa.

Kuuden puolueen hallituksessa kaikilla on veto-oikeus johonkin, jotta sakki pysyy kasassa.

Esimerkiksi kristillisten Päivi Räsänen varmisti virallisen kerjäämisoikeuden kaikille hihhuluskontojenkin edustajille.

Sotilaspassien palauttaminen on typerää. Mutta nyt jos koskaan Pohjois-Karjalassa on syytä miettiä, kohteleeko hallitus kaikkia tasapuolisesti. Kysymys on aiheellinen.

Ja tämä oli esimakua. Hallituksessa alkaa rytinäviikot.