Ihmissuhteet ja seksi nuorten huolenaiheena

Viime vuoden aikana nuoret purkivat sydäntään yli 28 000 keskustelussa vapaaehtoisten auttajien kanssa. Soittajien määrä on kasvanut 4000:lla vuodesta 1998. -Lasten ja nuorten puhelimessa kohdataan hätää. Kuitenkin suurin osa keskusteluista koskee tavallisia, nuorille tärkeistä asioista. Rankkoja aiheita käsitellään vain muutamassa prosentissa puheluita. Silti yksikin kärsivä lapsi on liikaa, korostaa Mannerheimin lastensuojeluliiton pääsihteeri Eeva Kuuskoski.

Masentuneisuus tyttöjen ongelma

Suurin osa eli 57 prosenttia soittajista oli tyttöjä. Eniten puhelimen apuun turvautuivat 11-13-vuotiaat ja toiseksi eniten 14-16-vuotiaat. Murrosikäiset nuoret eivät olleet kiinnostuneita aivan samoista asioista: seksikysymykset mietityttivät poikia 11:stä ikävuodesta 30:n kieppeille, tytöt taas halusivat puhua seurusteluun ja ihastumiseen liittyvistä huolista. -Poikien näkökulma ihmissuhdeasioihin on käytännönläheisempi kuin tyttöjen. Tytöt miettivät, miten lähestyä ihastuksen kohdetta, pojat taas sitä, pitäisikö ensimmäisillä treffeillä antaa kielisuudelma, suunnittelija Susanna Kalavainen lastensuojeluliitosta valottaa. Tytöille tyypillisiä puheenaiheita ovat myös terveys ja mielenterveysongelmat.

Yli 17-vuotiaiden tyttöjen ongelmaksi on noussut masentuneisuus, josta pojat keskustelevat huomattavasti vähemmän. Myös erilaiset päihteet askarruttivat nuoria. Huumeet ovat tulleet entistä lähemmäksi soittajien arkipäivää. Susanna Kalavainen on kuitenkin huolestunut nuorten suhtautumisesta alkoholiin. -Kun keskustelun aiheena on tupakka, nuoret kysyvät miten siitä pääsee eroon. Alkoholi on pulma silloin, kun sitä on käyttänyt liikaa ja joutuu kohtaamaan törmäilyn seuraukset. Varsinaista alkoholin käyttöä ei juuri kyseenalaisteta.

Lähtökohtana luottamus

Lasten ja nuorten puhelimen toiminnasta vastaavat reilut 300 Mannerheimin lastensuojeluliiton kouluttamaa vapaaehtoista. Puhelimeen soittaminen on maksutonta. Monesti palvelevan puhelimen päivystäjä on pienen ihmisen ilojen ja surujen ainoa kuulija. -Perusperiaatteitamme ovat luottamus ja nimettömyys. Soittajan henkilötietoja ei kysellä eikä kirjata muistiin. Mikäli ongelma ei ratkea puhelimessa, pohdimme yhdessä kehen lapsi voisi itse ottaa yhteyttä ja saada apua, Susanna Kalavainen sanoo. -Toivoisin silti, että vanhemmilla olisi enemmän aikaa ja herkkyyttä kuunnella omaa lastaan. Lapsesta ja hänen sanomisistaan on oltava oikeasti kiinnostunut. Keskusteluissa pitäisi muistaa myös se ilo ja yhdessäolemisen riemu, mitä lapsi tuo perheeseen.

(MTV3-STT)