Ihmiskauppa-jutut alkavat olla arkipäivää

Pohjanmaan syyttäjänviraston johtavalle kihlakunnansyyttäjälle Peter Levlinille ihmiskauppajutut alkavat olla arkipäivää.

Vastikään hän sai tuomiolle Vähässäkyrössä tapahtuneen laajan ihmiskauppajutun, jossa 26 kirgisialaista oli joutunut pakkotyönomaisiin oloihin. Eilen tuli tuomio uusikaarlepyyläiselle muovialan yrittäjäpariskunnalle, joka oli pitänyt pakkotyön tapaisissa oloissa kahtakymmentä vietnamilaista työntekijää. Vietnamilaistaustaiset yrittäjät saivat kahden ja puolen vuoden ehdottomat tuomiot ihmiskaupasta.

– Nyt alkaa oikeusjärjestelmä jo tuntea ihmiskapparikosten tunnusmerkistön ja järjestelmä toimii jo paremmin, toteaa syyttäjä Peter Levlin.

Käräjille on päätynyt jo kymmenkunta ihmiskauppa-juttua, mutta vasta puolenkymmentä tuomiota on tullut ihmiskaupan nimikkeellä. Pohjalaissyyttäjä on ajanut jo useita juttuja, mutta osassa todistelu on ollut hankalaa ja ihmiskauppa-tuomion sijaan oikeuslaitos on päätynyt ”kiskonnantapaiseen työsyrjintään” tai muihin lievempiin tuomioihin. Osa jutuista on myös kuivunut käsiin.

– Vaikka tilanne on parantunut, todistelu on vieläkin vaikeaa. Pelkästään kulttuuri- ja kielierot vaikeuttavat tutkintaa. Esimerkiksi kirgiisi-tulkkia ei löytynyt ja jouduimme käyttämään venäjän kieltä, tietää Levlin.

Suomella ei myöskään ole oikeusapu-sopimusta kaikkien maiden kanssa.

– Esimerkiksi Vietnamin kanssa tällainen sopimus puuttuu, siksi tietojen saanti kesti tässäkin tapauksessa yli vuoden, kertoo Levlin.

Erittäin vakavia rikoksia

Uudenkaarlepyyn tapauksessa parikymmentä vietnamilaista teki pakkotyötä enimmillään jopa viiden vuoden ajan. Heidät houkuteltiin Suomeen lupaamalla parempia työoloja, todellisuudessa he työskentelivät kokonaan ilman palkkaa tai vähäisellä palkalla. Poliisi pääsi jutun jäljille yrityksessä tapahtuneen pahoinpitelyn vuoksi – aivan kuten kirgiisialaisten tapauksessa Vähässäkyrössä. Esitutkinta oli pitkä ja vaikea.

– Ensimmäinen ongelma on ylipäätään havaita ihmiskauppa. Esitutkinnassa ongelmia tuottaa se, että kyseessä on rajat ylittävä rikollisuus, johon liittyy suuria kulttuurieroja. Uhrit eivät aina miellä rikosta lainkaan, tai he haluavat jopa suojella työnantajaansa, joka saattaa olla sukua, kertoo syyttäjä.

Esitutkinnassa asianomaisille pitää kertoa, miksi pakkotyö on Suomessa rikos. Syyttäjälle asia on itsestään selvä.

– Näissä tapauksissa rikotaan perusoikeuksia ja perusoikeuksiin kajoaminen on aina vakava juttu, linjaa Levlin.

Vietnamilaisten ihmiskauppa-jutun eilisenä tuomion julistamispäivänä syyttäjä oli tyytyväinen.

– Olen tyytyväinen siitä, että tuomio tuli nimenomaan ihmiskaupasta, sanoo Levlin.

Esitutkinta ei olisi onnistunut ilman apuvoimia.

– Koska oikeusapu-sopimusta ei ollut Vietnamin kanssa, jouduimme käyttämään paikallista asiamiestä, jonka avulla juttu saatiin lopulta käräjille.

Seuraavaksi Närpiöön

Työperäisestä ihmiskaupasta on annettu jo kaksi tuomiota Tampereella, juttuja on vireillä myös Turun seudulla ja Vantaalla. Pohjanmaalla seuraavaksi katse kääntyy Närpiön kasvihuoneiden suuntaan.

– Meillä on tulossa vielä toinen kasvihuonejuttu Närpiöstä, valmisteluistunto on jo pidetty, kertoo Levlin.

Ensimmäisessä jutussa ihmiskauppa-syyte kaatui, nyt vireillä oleva juttu on vastaavanlainen.

– Syytteessä oleva on samasta maasta kuin uhrit ja rikos on tehty samalla kaavalla kuin edellinen kasvihuonejuttu, jossa ihmiskauppa-syyte kaatui. Nyt olen pitänyt ihmiskauppa-syytteen voimassa, kertoo Levlin.

– Närpiön ihmiskauppa-jutut poikkeavat tähänastisista olennaisesti. Näissä on alle kymmenen asianomistajaa, jotka ovat joutuneet maksamaan siitä, että ovat tulleet Suomeen.

Työsarkaa riittää jatkossakin erityisesti Pohjanmaalla, jossa työvoimapula kalvaa niin kasvihuonealaa kuin monia muitakin matalapalkka-aloja. Työvoimaa haetaan ulkomailta ja mahdollisuus on vilunkiin on olemassa.

– Onneksi lakia ihmiskaupasta ja rikoksen tunnusmerkistöstä on vielä hiukan korjailtu, joten juttujen ajaminen helpottuu jatkossa, uskoo Levlin.

Lue myös:

    Uusimmat