"Ihmepelastumiset" eivät ole yleensä ihmeitä

Mies oli jäänyt loukkoon yhdessä lukuisista jälkijäristyksistä kaksi päivää tuhoisan pääjäristyksen jälkeen. Olosuhteisiin nähden hyväkuntoinen mies kertoi, että hänellä oli ollut pieni määrä vettä hengenpitiminään.

Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avun johtaja Kalle Löövi muistuttaa, että tällaisissa tapauksissa monen eri tekijän on osuttava kohdalleen. Suomeksi sanottuna täytyy olla erinomaisen hyvää tuuria.

Tärkeintä on veden saanti. Jos juomista löytyy eikä ole kovin pahoin loukkaantunut, voi raunioissa sinnitellä päiviäkin.

-Eivätkä nämä silloin ole mitään ihmepelastumisia, Löövi sanoo.

Hänen mukaansa esimerkiksi uutinen kaupan raunioissa hengissä selvinneestä miehestä on hyvinkin uskottava.

-Siellä oli ravintoa ja nestettä saatavilla.

Tiistaina pelastetun miehen tarinassa ihmeen osuudeksi jäi varmuudella vain pelastumispaikan nimi: Rue de Miracles - Ihmeiden katu.

Etsintöjen lopettaminen perusteltua

Oma lukunsa ovat Löövin mukaan mahdolliset lavastetut ihmeet. Niillä voidaan pyrkiä saamaan avustajien huomio omalla kolkalla vallitsevaan hätään. Toimittaja voi puolestaan tavoitella myyvää juttua. Viimeksi mainitun kaltaista tapausta Löövi on ollut itsekin aikoinaan entisessä Neuvostoliitossa selvittämässä.

-Mutta ne ovat kyllä vielä harvinaisempia kuin pitkäkestoiset hengissäselviämiset.

Toinen toistaan ihmeellisimmistä tarinoista huolimatta kylmä fakta on, että valtaosa eloonjääneistä pelastetaan ensimmäisten kahden kolmen vuorokauden kuluessa onnettomuudesta.

Löövin mukaan siksi on ehdottomasti perusteltua, että laajamittainen eloonjääneiden etsintä aina jossain vaiheessa lopetetaan - vaikka jokunen yksittäinen eloonjäänyt vielä raunioissa olisikin.

-On suunnattava voimavarat siten, että autetaan niitä, jotka ovat loukkaantuneina tai kodittomina selvinneet. Suomessakin puhutaan priorisoinnista, niin myös aina avustustyössä.

(MTV3 - STT - AP)