Suomessa melko tuntematon Imogen Heap rakastaa omalaatuisia asuja. 13-vuotiaana kappaleiden kirjoittamisen aloittanut nainen luottaa uusimpaan teknologiaan, ja on muun muassa yhdistänyt käsilaukun ja sosiaalisen median.
Imogen Heap on englantilainen laulaja, jonka tyylitaju on Lady Gagan tapaan erikoinen ja mieleenpainuva. Heap on todennut käyttävänsä mieluiten itsensä näköisiä vaatteita.
– Saan sen takia hieman outoja katseita, hän on todennut movietome.comin mukaan.
Heap pukeutuu usein vintagehenkisiin takkeihin ja runsaisiin, pursuileviin hameisiin, joissa on menneiden aikojen charmia. Nainen käyttää myös omalaatuisia päähineitä ja erilaisia höyhen- ja karva-asusteita sekä erityisiä hattuja.
Nainen sai Grammyn albumistaan Ellipse, ja tammikuussa 2010 pidettyihin juhliin hän ilmestyi upeassa vintagemekossa, pientä sateenvarjoa kannatellen. Naisen asussa oli myös erityinen ominaisuus: asun kaulus oli yhdistetty Twitter -palveluun niin, että Heapin fanit saattoivat lähettää hänelle terveisiä illan aikana, kertoo switched.com. Heap esitteli viestejä pienessä laukussaan pitämästään iPodista vastaanottaessaan palkintoaan (kuva yllä).
Nainen on käyttänyt tekniikkaa aiemminkin ollakseen yhteydessä faniensa kanssa, ja on muun muassa vastaillut heidän kysymyksiinsä nettipalvelun avulla. Vuonna 2009 laulaja pyysi Twitter-palvelun fanejaan kirjoittamaan biografiansa uudelleen. Syntynyt teos, Tweet:Biog, on ensimmäinen muusikosta yleisön voimin kirjoitettu elämäkerta.
Vuonna 2010 nainen esiintyi Joensuun Ilosaarirockissa, missä hän pyysi yleisöä laulamaan kanssaan kahden kappaleen ajan.
Musiikkia Atarin avulla
Vuonna 1977 syntynyt Heap tunnetaan paitsi Frou Frou –yhtyeestä, myös omalla nimellään keikkailevana tähtenä. Laulaja käyttää lavaesiintymisessään monenlaisia erityisiä instrumentteja: hän soittaa itse koskettimia, pianoa, selloa ja live-esiintymisissään muun muassa kongia. Naista säestävät niin sahansoittajia kuin viulistitkin. Heapin tunnusmerkki on hänen henkevä, korkea ja puhdas äänialansa.
Heap aloitti laulujen kirjoittamisen jo 13-vuotiaana. Sisäoppilaitoksessa opiskellessaan nainen ei tullut toimeen musiikinopettajansa kanssa, ja opettelikin Atari-konsolin avulla musiikin rytmityksiä ja ”sämpläystä”, jossa eri elementtejä yhdistellään äänikollaaseiksi.