Ihalainen: Liittokierros vei vääntövivun ajaa uudistuksia

Ihalainen uskoo, että mm. SAK:laiset Paperiliitto ja Kemianliitto haluavat liittokierroksella aidosti hakea ratkaisua alakohtaisiin ongelmiinsa. Palkkamaltti ja Emu-ajan palkanmuodostuksen reunaehdot saattavat kuitenkin unohtua, jos alakohtaisissa kysymyksissä ei päästä eteenpäin. -Silloin on ainakin aiemmin haettu neuvottelujen loppusuoralla korvaukseksi rahaa. -Kannattaisi kyllä lähteä hyvin vilkkaasti liikkeelle, Metsäteollisuus etunenässä, Ihalainen opastaa. Metsä- ja paperiteollisuus on Ihalaisen mukaan enää ainoa suunta, joka voisi kääntää työmarkkinajunan uudelleen tupon suuntaan. Merkkejä tästä ei vain ole näkyvillä.

Ihalainen ei halua määritellä palkankorotusten "järkevää tasoa" vaan viittaa työmarkkinakeskusjärjestöjen keväiseen kannanottoon, jossa ne toteavat Emun olevan lähtökohta myös Suomen palkka- ja kustannuskehitykselle. Hän kuitenkin epäilee, ettei juuri millään alalla voida liittokierroksen nimelliskorotuksilla päästä niin hyvään ostovoimatulokseen kuin mitä tupon palkankorotusten ja veroratkaisujen yhdistelmä olisi tuonut.

Palkkaerojen kasvun tielle?

Ihalainen ryhtyisi valmistelemaan paluuta tupotielle jo edessä olevalla liittokierroksella. Keskitetyn ratkaisun teko on jatkossa sitä hankalampaa mitä laveammin sopimuskaudet ja -asiat eriytyvät tällä kierroksella. Hän ei pidä keskitettyyn paluuta hyvän talouskehityksen oloissa lainkaan itsestään selvänä - viimeksi paluu liittokierrokselta tapahtui talouskriisin kautta. Jos palkkahaitari levähtää nyt kovin lavealle, yhteisten tavoitteiden löytyminen voi ensi kerralla käydä vaikeaksi. Uhkana on palkka-palkka-kilpa ja palkkaerojen kasvu.

Työmarkkinajohtajat torstaina tavannut pääministeri Paavo Lipponen toivoi, että keskusjärjestöt sisällään ja keskenään selvittäisivät mahdollisuuksia kierroksen koordinoitiin. Ihalainen muistuttaa työnantajapuolen neuvottelevan aina koordinoidusti, sopimusmuodosta riippumatta. Nyt aiempaa tiiviimpää palkansaajayhteistyötä näyttää olevan tiedossa ainakin yksityisellä palvelusektorilla, kunta-alalla ja valtiolla. -Teollisuudessa yhteistyö voi olla vähän höllempää, tunnelmat tuntien, Ihalainen viittaa teollisuusliittojen erilaisiin näkemyksiin tupon puolesta ja vastaan.

Ay-johtaja ounastelee melkoisia vaikeuksia sopimuskierroksen alkuun: kuka solmii ensimmäisen sopimuksen ja miltä tasolta. Toivottavaa olisi, että ns. päänavaaja löytyisi avoimen sektorin suunnasta. Tupoa puoltaneet ovat kääntäneet katseensa liittokierrosta ajaneisiin SAK:laisiin liittoihin. -Loogiseltahan se kuulostaa niiden kannalta, jotka olisivat halunneet pitää tupon koossa, mutta onko se realismia, että näin tapahtuu?

Vipuvoima heikkeni

Ihalainen harmittelee liittokierroksen selvästi heikentävän mahdollisuuksia edetä laadullisissa kysymyksissä. Tupon myötä hävisi vääntövipu, jolla olisi voitu kammeta eteenpäin esimerkiksi työsopimuslain uudistusta. Ihalainen kuitenkin selvittäisi, voisivatko työmarkkinakeskusjärjestöt liittojen valtuuttamina ratkoa joitakin laadullisia asioita, vaikka palkkaratkaisut tehdäänkin liittotasolla.

Tämmöisiä voisivat olla valmisteilla oleva työsopimuslain uudistus ja siihen kytkeytyvä yleissitovuuden määrittely, ammatillisen osaamisen ohjelma tai tulospalkkausjärjestelmien pelisäännöt. Tupoa puollettiin mm. sillä, että se takaa ay-liikkeen puhevallan mm. työelämään liittyvässä päätöksenteossa. Ihalainen ei usko yhden liittokierroksen pitkässä sopimisen ketjussa muuttavan mitään. -Luulen, että kolmikantayhteistyöllä on myös keväällä liittoneuvottelujen seurannassa aika suuri arvo ja merkitys.

Virheet myönnettävä

SAK:n päätös kääntyä liittokierroksen kannalle oli Ihalaiselle henkisesti vaikea ratkaisu. Hän pitää kuitenkin rehtinä SAK:n tapaa ilmoittaa kantansa jo nyt. Vaihtoehto olisi ollut lähteä neuvotteluihin ja todeta ratkaisun hetkillä, ettei mukaan lähtijöitä ole riittävästi. Nyt olisi työnantajapuolen vuoro myöntää kömmähdyksensä. -Jos meillä on varaa sanoa, että me emme olleet kattavuuden kannalta riittävän uskottava osapuoli lähteä neuvotteluihin ja tunnustamme tämän, niin työnantajillakin pitäisi olla rohkeutta sanoa, että he tekivät virheitä siinä, että näihin alakohtaisiin kysymyksiin suhtauduttiin niin yliolkaisesti.
(STT)