Hyväksikäytetyn traumat siirtyvät seuraaville sukupolville

Poliisin toissa vuoden tilastojen perusteella raiskausten uhreista 98 prosenttia oli naisia. Seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneissa kuitenkin poikien osuus on peräti 15 prosenttia.

– Poikien Talon asiakaskunnassa tämä luku on pienempi, mutta koko yhteiskuntaa ajatellen en yllättyisi, vaikka todellinen luku olisi isompikin. Näiden lukujen valossa koen hämmästyttävänä, kuinka vähän puhutaan poikien ja miesten kokemasta seksuaalisesta väkivallasta, sanoo helsinkiläisen Poikien Talon projektipäällikkö ja seksuaaliterapeutti Antti Ervasti.

Ervastin mielestä silti sekä poikien että tyttöjen kokemasta väkivallasta pitäisi puhua monipuolisemmin.

– Sitä kautta tietoisuus lisääntyy yhteiskunnassa ja asianomaiset ehkä voimaantuvat hakemaan tukea. Tällaisesta kokemuksesta pystyy pääsemään eteenpäin: tarvitsee vain oikein ajoitettua tukea ja apua.

Syyllisyyttä ja häpeää

Ervastin mukaan seksuaalista väkivaltaa kokeneet tytöt ja pojat oireilevat hyvin samantyyppisesti.

– Syyllisyys ja häpeä ovat hyvin yleisiä, samoin riittämättömyyden tunne. Siitä saattaa seurata lisääntynyttä päihteidenkäyttöä, itsetuhoisuutta, viiltelyä, syömishäiriöitä, vaikeita keskittymisvaikeuksia, hän kertoo.

Myös seksuaalisuuden alueella voi tulla vaikeuksia. Hyväksikäytetyksi joutuneella voi esimerkiksi olla hankaluuksia sitoutua parisuhteeseen.

Ervastin mukaan on yksilöllistä, kuinka vahvasti seksuaalista väkivaltaa kokenut oireilee ja kuinka pitkään oireet seuraavat.

– Jos kokemusta ei pääse purkamaan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se seuraa myöhemmin. Puhutaan ylisukupolvisesta traumatisoitumisesta. Pelkistettynä se tarkoittaa sitä, että käsittelemättömät häpeän ja syyllisyyden tunteet siirtyvät seuraavalle sukupolvelle, esimerkiksi omille lapsille.

– Ellei jossain vaiheessa saa tukea ja apua, usein seksuaalista väkivaltaa kohdanneilla on haasteellista päästää muita ihmisiä lähelle, koska heidän rajojaan on rikottu jossain vaiheessa elämää. Se vaikuttaa hyvin monella tavalla siihen, miten kykenee olemaan vuorovaikutuksessa omien lasten tai puolison kanssa.

Se, että seksuaaliseen väkivaltaan syyllistyneet olisivat usein kokeneet itse väkivaltaa, ei sen sijaan Ervastin mukaan pidä tutkimusten valossa aina paikkansa.

Paljastavia valokuvia ventovieraille?

Väkivallan kohteeksi joutumista ei voi koskaan ennakoida, Ervasti sanoo. Hän muistuttaa kuitenkin tietyistä netin riskitilanteista, joissa olisi hyvä tunnistaa varoitusmerkit.

– Kun on netissä, kannattaa miettiä, kenen kanssa keskustelee. Kannattaa myös harkita hyvin vakavasti, lähettääkö itsestään paljastavia valokuvia sellaiselle henkilölle, jota ei tunne, tai lähettääkö niitä ollenkaan. Kun ne ovat netissä, niitä ei saa pois.

Seksuaalisen väkivallan tunnistamisessa on Ervastin mukaan oleellisinta se, että jos nuori ottaa hyväksikäytön jollain tapaa puheeksi tai muuten syntyy epäilys, että väkivaltaa on saattanut tapahtua, siitä kysyy rohkeasti, mutta nuorta kunnioittavasti.

– Että ottaa todesta kokemukset ja kohtaa nuoren aidosti. Olisi hyvä olla myös tietämys siitä, miten nuoren kanssa tulisi toimia, jotta hän saa apua.

Lähde poliisin vuoden 2010 luvuista: tasa-arvotiedon keskus minna.fi

Lue myös:

    Uusimmat