Huumori ja ajan ilmiöt painottuvat Nuorten näyttelyssä

Taidetta nuorten näyttelystä

Taidehallin johtaja Timo Valjakka lopetti Nuorten näyttelyt viisi vuotta sitten. 56 vuotta jatkunut jokavuotinen perinne oli jämähtänyt paikoilleen. Aiemmin nuoret saivat itse ehdottaa jäseniä tuomaristoon. Sekään ei ollut harvinaista, että jury harrasti järjestelmällistä junttausta oman koulun oppilaiden puolesta ja Taidehalli tungettiin täyteen töitä. Näyttelyn tasosta ei ollut niin suurta väliä.

-Viiden vuoden paussi oli todella paikallaan, arvioi Valjakka. -Tämä on muuttunut sillä tavalla, että tämä on enemmän yhtenäisen, komean näyttelyn näköinen kuin aikaisemmin. Minä luulen, että esimerkiksi juryn työskentelytapa tai ylipäätäänsä tällainen ilmapiiri ja asenne on muuttunut tässä välissä, aika tavalla.

Cowboy-saappaat taideteoksena

Nyt töissä on tärkeää oivaltava huumori. Esillä on esimerkiksi vienosti mintulta tuoksuva "Seinäruusu". Siis kukka, joka on muotoiltu purukumista. "Hyvä ote" -teoksessa maalarinteipistä muovattu tikku-ukkomainen hahmo roikkuu rautanaulasta.

Cowboy-saappaat taideteoksena

Lateksista valettu "Phil Collins ajaa kumiautolla" lähtee käyntiin, kun liiketunnistin havaitsee näyttelyssäkävijän. Hinta 16 500 markkaa. "Lähiörodeon" omistajaksi pääsee puolestaan viidellätuhannella markalla. "Lähiörodeo" -teos on pelkät saappaat Taidehallin lattialla. Buutsit ovat runsaasti koristellut, sekatekniikkalla tehdyt.

-Mä oon ite jonkun verran oleskellut Lontoossa. Mun mielestä tää on siihen tarjontaan verrattuna todella korkeatasoinen näyttely. Et aivan yhtä hyvin vois olla siellä jossain galleriassa esillä -tai museossa. Meillä ei ole mitään hävettävää, sanoo juryn puheenjohtaja, kuvataiteilija Elena Näsänen, joka on tutkinut kaikki näyttelyyn tarjolle lähetetyt 1 613 teosta.

Toimeentulo ongelma edelleen

Timo Valjakka

-Taide on hyvin herkkä ilmapuntari, hyvin herkkä kompassineula ja taidetta katsomalla ja nuorten taiteilijoiden töitä katsomalla voi saada käsitystä siitä, että missä ollaan ja sitä kautta siitä, mihin ollaan menossa, Valjakka arvelee.

-Kun kierrän tätä näyttelyä, niin minusta tuntuu siltä, että me ollaan nyt ajassa ja ilmassa. Ajan henki on läsnä. Ryhmänäyttely on yksi ponnahduslauta, kun työllistyminen on ongelma. Taiteilijoita valmistuu edelleen liikaa. Vain muutama pystyy elättämään itsensä pelkällä taiteella.

-On vaikea päästä esille, varsinkin jos ei ole pääkaupunkiseudulta tai Kuvataideakatemiasta, niin ei niitä gallerioita niin hirveästi ole, jotka ottaa tuntemattomia, nuoria taiteilijoita, Näsänen miettii. Suomen taiteilijaseuran organisoima näyttely järjestetään tästedes joka kolmas vuosi.

Lisää näyttelystä

Kiasmaan

(MTV3)