Mainos

Huulilla suoritettava imuliike – tiesitkö tämän suutelemisesta?

Suutelemme intohimoisesti, hellästi, ujosti, hyvästiksi, suulle, kaulalle, kädelle – annamme lentosuukkoja ja saduissa myös suudelmia, jotka herättävät prinsessoja tai muuttavat sammakoita prinsseiksi. Mutta mikä suudelma oikeastaan on ja miksi ihmiset suutelevat? Tässä kuumaa – ja kummaa – tietoa suutelemisesta.

Suudelman anatomia

Huulet valmiiksi ja mmmmuiskis! Mutta miten suudelman voisi määritellä? Asiaa on yrittänyt ainakin vuodelta 1911 peräisin olevan tietokirja, jonka mukaan suudelma on ”eräänlainen huulilla suoritettava imuliike, jolla ilmaistaan tunnetilaa siten, että huulet painetaan joko elävää olentoa tai jotakin esinettä vasten”.

Ranskalaislääkäri Martin Mourier on perehtynyt puolestaan suudelman sisältöön. Hänen selvityksensä mukaan tavallinen suudelma sisältää muun muassa yhdeksän milligrammaa vettä, 0,45 grammaa suolaa ja 0,7 grammaa rasvaa. Suudelman sisältämästä rasvasta huolimatta ylenpalttinen suuteleminen ei ole kuitenkaan lihottavaa, sillä suuteleminen myös kuluttaa energiaa. Pelkästään poskipusu työllistää 12 eri lihasta ja suudelmien kuumetessa töihin joutuvien lihasten määrä vain kasvaa: kunnon kielisuudelmassa käytössä on jo 34 eri lihasta – ja tämä siis pelkästään kasvoissa!

Jos mitataan suutelemisen kuluttamia kaloreita, niin laskelmien mukaan noin puolen tunnin kiihkeä suutelusessio polttaa noin 120 kaloria. Saldo on toki reilusti vähemmän kuin esimerkiksi kunnon kuntorääkillä, mutta toisaalta – suuteleminen on huomattavasti hauskempaa!

Miksi suutelemme?

Eräs syy siihen, miksi suuteleminen tuntuu niin ihanalta, on se että kielemme on täpötäynnä hermoja sekä tuntoelimiä ja myös huulten iho on hyvin ohut ja tuntoherkkä - ei siis ihme, että huulten kohdatessa toiset huulet olo suorastaan kihelmöi. Suudellessa kehomme alkaa lisäksi tuottaa mielihyvähormonia eli oksitoniinia, sekä endorfiinia, joiden ansiosta lopulta tuntuu siltä kuin leijailisimme pilvissä!

Syytä huulipelin suosioon ovat etsineet myös monet tutkijat. 1960-luvulla brittiläinen eläintieteilijä Desmond Morris esitti teorian, jonka mukaan suuteleminen on saattanut kehittyä tavasta, jolla monet kädelliset ovat ruokkineet poikasiaan. Esimerkiksi simpanssiäidit pureskelevat ruoan valmiiksi poikasiaan varten ja ruokkivat sitten näitä suoraan suusta suuhun. Kun ruuasta on ollut pulaa, huulten painaminen toisia vasten on silti tuonut lohtua ja lämpöä.

Tutkija Gordon G. Gallup on puolestaan väittänyt, että suuteleminen on itse asiassa tiedonhakua. Tämän teorian mukaan selvitämme suudellessamme elintärkeää tietoa partneristamme parisuhteen kannalta, kuten geneettistä yhteensopivuutta. Suutelemisen väitetään paljastavan jopa sen, kuinka sitoutunut kumppani olisi kasvattamaan lapsia.

Yök, ei mitään pussailua!

Etenkin nuorempana pussailu ja suuteleminen tuntuvat lähinnä naurettavalta ja ällöttävältä puuhalta, johon ei itse voisi kuvitella koskaan osallistuvansa. Mieli muuttuu kuitenkin kummasti, kun ikää alkaa kertyä.

Aina tai kaikkialla asia ei ole kuitenkaan ollut näin ja suutelua on kautta aikain myös paheksuttu.

Muun muassa Japanissa Tokion poliisin ohjesäännöissä vuonna 1926 suutelemisen sanottiin olevan likaista, säädytöntä, alhaista ja tauteja levittävää. 1900-luvun vaihteessa kiinalaiset puolestaan pitivät suulle suutelemista yhtä kammottavana kuin kannibalismia. Ja osattiin sitä Suomessakin: tanskalainen tutkija Kristoffer Nyrop havaitsi, että vaikka suomalaiset saattoivat saunoa yhdessä alasti, niin he pitivät suutelemista silti siveettömänä.

Vielä tänä päivänäkään suutelua ei harrasteta kaikissa kulttuureissa yhtä suurella intohimolla. Esimerkiksi Uudessa-Guineassa nuoret eivät pidä suutelua kovinkaan tärkeänä, vaan osoittavat hellyyttä suutelun sijaan painamalla kasvoja kumppania vasten. Kambodzassa puolestaan sulhanen tunnustaa rakkautensa morsiamelleen vihkimisen jälkeen painamalla nenänsä tämän poskea vasten. Kulttuureissa, joissa suutelua ei harrasteta, uskotaankin usein sielun asuvan syljessä, jonka vuoksi syljen päätymistä jonkun toisen haltuun on varottava.

Teoriasta toimintaan

Vaikka suutelemisesta löytyykin hurja määrä tietoa ja erilaisia teorioita, niin kaikkia suutelemisen saloja ei saa selville kuitenkaan muuten kuin suutelemalla – ja ehkä hyvä niin. Tänään onkin hyvä päivä selvittää, mikä siinä suutelemisessa oikein itseä kiehtoo. Mmm, ei muuta kuin tutkimaan!


Teksti: Helmi/MTV3/Miia Hakkarainen

Lähteet: Dan Höjer & Per Gustafsson Suudellaan!, Wikipedia, Scientific American

Kuvat: Futureimagebank

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.