Hullu rakkaus uuvuttaa

Kumppanin kaipuu on luonnollista, ja joskus läheisyyteen rynnätään hetken mielijohteesta. Mutta mikä saa meidät sinnittelemään raastavassa suhteessa?

Laura (31) ei tiedä itsekään, miten hän ajautui hulluun suhteeseen.

– Alussa tuntui siltä, että Antti oli elämäni suuri rakkaus. Sitten rakennettiin talo, tuli rahavaikeuksia ja alkoholista suhteen kolmas pyörä. Erottiin ja palattiin yhteen. Välillä raivosin ja heikkoina hetkinä hoivasin häntä.

Loppujen lopuksi koko arki oli sinnittelyä epävarmuuden keskellä.

–En uskaltanut sopia yhteisiä menoja, kun ei tiennyt mistä milloinkin tuulee. Näin kavereita yhä harvemmin ja eristäydyin julkisivun taakse. Välillä pidättelin tukahdutettua raivoani, jotta oltaisiin selvitty edes kauppareissusta ilman riitaa. Sitten en vain enää jaksanut, Laura muistelee.

Hullun rakkauden hurmaa

”Tämä suhde on kärsimistä ja rakastamista!”
”Hullu rakkaus piinaa, vaikka suhde päättyi aikoja sitten.”
”Järki sanoo yhtä ja tunteet toista.”

Hannele Törrösen kirja Hullu rakkaus alkaa monelle suhteessa kamppailevalle tutuilla kommenteilla. Sitkeä juupas–eipäs-elämä parisuhteessa saa helposti kirkkaimmatkin ajatukset sumenemaan.

Törrönen on kokenut psykologi ja perheterapeutti, joka tarjoaa kirjassaan näkökulmia parisuhteen monimutkaisiin kiemuroihin.

”Missä määrin rakastumme johonkin, mikä meistä puuttuu, mitä kaipaamme, tai mitä itsessämme pelkäämme?”, Törrönen kysyy kirjassaan.

Hänen mukaansa rakkaus ja romantiikan kaipuu ympäröivät meitä joka puolella: elokuvissa, musiikissa, pukeutumisessa, kosmetiikassa. Hullua rakkautta romantisoidaan ja myös monet tuotteet myydään rakkauden tavoittelemisen varjolla:

”Toivomme ja kaipaamme siis rakkautta, ja hullusta rakkaudesta vasta meteliä saakin aikaiseksi. Kirjat, omaelämäkerrat ja lööpit käsittelevät teemaa jatkuvasti. Hurmaa, tuskaa, häitä ja eroja on kaikkialla. Ja niillä myös myydään. Miljardien edestä.”

Me ja meidän möröt

Piinaavassa suhteessa elävä Laura näki pian hullun rakkauden ikävät puolet. Hän oppi jännittämään viikonloppuja, juhlia ja lomia.

– Meidän perheessä ei tanssitunteja tarvittu, sillä rumbaa riitti muutenkin. Lauantaisin soittelin yhteisiä kavereita läpi, jos olisivat sattuneet näkemään miestäni. Pakenin usein myös anopin hoiviin. Lomat vietin yksinäni, kun Antin piti vähän ”palautua”. Pikkujoulut venähtivät yleensä maanantaihin asti, ja kotiin tultiin kravatti päässä, lompakko tyhjänä. Odottava huolestuminen muuttui aina väsyneeksi sanasodaksi, Laura kertoo.

Taistelu ja hyökkääminen ovat Törrösen mukaan usein hätääntyneen ihmisen toimintaa. Samoin takertuminen: ”Takertuminen on hapetonta roikkumista. Se on joka hetki sen varmistelemista, onko suhde vielä olemassa.”

Ystävät tukena

Onnellisessa tilanteessa kumpikin hioo toisiaan parisuhteessa ja oppii sietämään toisen erilaisuutta. Samalla kasvaa itsekin. Hullussa rakkaudessa yhteisestä ”likaviemäristä” voi tulla pariskuntaa yhdistävä side, josta kumpikaan ei pysty irrottautumaan.

Perheterapeutti Törrösen mukaan hullusta suhteesta selviää vasta, kun uskaltaa rehellisesti katsoa, mitä kaikkea arjessa todella tapahtuu. Tosiasioiden myöntämisen myötä oppii suojelemaan itseään, eikä riko myöskään toista. Ystävät voivat olla avuksi tosiasioiden tunnistamisessa:

”On syytä arvostaa niitä ystäviä, jotka ovat myötätuntoisia, mutta myös haastavat kysymyksillään omaa ajattelua liikkeelle. Toisaalta omien asioiden jakamisessa kannattaa suojella myös omia rajoja, ja joskus tarvitaan ammattiauttajaa”.

Lauran ystävät olivat huolissaan tilanteesta, mutta ratkaisun tekeminen ei tapahtunut hetkessä.

– Olihan siinä kestämistä, mutta silti puolustin Anttia usein ystävilleni. Jälkeenpäin tajusin, että ongelmien tunnustaminen ääneen olisi saanut minut hajoamaan, Laura sanoo. – Toisten ihmisten oli varmasti vaikea pysyä kärryillä hullun suhteen kiemuroissa, kun ei aina itsekään halunnut katsoa totuutta silmiin. Onneksi minulla on tarkkanäköisiä ystäviä, jotka näkivät tilanteen etäämmältä.

Laura on kiitollinen siitä, että ystävät eivät karkonneet ympäriltä.

– Moni jää tällaisen sotkun keskellä yksin, kun ystävät väsyvät tukemaan. Yllätyksiä tuli myös minulle, mutta tosiystävät pysyivät rinnalla vaikeinakin hetkinä.

Turvattomuudesta uuteen tulevaisuuteen

Monet hulluun rakkauteen jämähtäneet ovat Törrösen kirjan mukaan kohdanneet elämässään menetyksiä, pettymyksiä, hukassaoloa tai turvattomuutta: ”Läheisyyttä kaivataan, mutta samalla joudutaan kohtaamaan kipupisteitä. Liian lähellä polttaa, ja liian kaukana hajoaa. Siinä sitten seilataan edestakaisin, ja suhteeseen rakentuvat joustamattomat roolit.”

Kahden vuoden kaaoksen jälkeen Laura ja Antti lopulta erosivat. Laura on sen jälkeen käynyt läpi myös omaa lapsuuttaan.

– Olen luonteeltani sellainen herkkä tarkkailija. Muistan äitini huolestumisen, kun isä ei tullut aina kotiin. Ehkä siitä jäi jotain epävarmuutta ja pelkoa, vaikka en silloin tiennyt isän alkoholiongelmista.

Laura kertoo olleensa sitoutunut omaan liittoonsa ja pitäneensä eroamista epäonnistumisena.

– Meillä molemmilla oli omat ”kummituksemme”, joita olisi pitänyt ymmärtää. Syvällä suossa kumpikaan ei vain lopulta nähnyt enää eteensä.

Vaikka ero on ollut kipeä, ilo on vihdoinkin palannut Lauran elämään:

– Nyt tuntuu siltä, että pystyn taas suunnittelemaan tulevaisuutta.


Teksti: Marianne Nygård

Lähde: Hannele Törrönen, Hullu rakkaus: selviytymisopas, WSOY 2009

Lue myös:

    Uusimmat