Englantilainen David Arter on havainnoinut ja tutkinut Suomen politiikkaa yli 50 vuoden ajan. Tampereen yliopiston tutkimusjohtaja on lisäksi asunut Suomessa yli vuosikymmenen. Arter käy läpi omia kokemuksiaan ja Suomen poliittista historiaa 1960-luvulta alkaen uudessa kirjassaan.
Video: Viime viikon Pöllöraadissa keskityttiin esimerkiksi pääministeri Juha Sipilän (kesk.) ja Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderssonin sanaharkkaan.
Yksi päätös painoi enemmän kuin nuori David Arter saattoi aavistaa. Hän seisoi matkatoimistossa Englannissa ja punnitsi hänelle esitettyjä vaihtoehtoja.
– Suomeen vai Kreikkaan, opiskelijoiden matkatoimistoa johtava Arterin ystävä kysyi.
Arter ei tiennyt Suomesta mitään, mutta toisaalta juuri siitä syystä maa kiehtoi häntä. Kreikkaan taas halusivat mennä kaikki.
Elettiin vuotta 1965 ja Arter valitsi Suomen.
Suomi on muuttunut
Tuosta hetkestä alkoi jo yli 50 vuotta kestänyt side maan ja miehen välillä.
Arter on asunut Suomessa vuosien varrella yli vuosikymmenen ja tutkinut tiiviisti maan politiikkaa. Hän on tavannut lukemattomia poliitikkoja, esimerkiksi seitsemän pääministeriä.
Tällä hetkellä hän opettaa ja tutkii politiikkaa johtamiskorkeakoulussa Tampereen yliopistossa. Nyt Arter on kirjoittanut teoksen ”Terve-Suomesta moi-Suomeen”, jossa hän kertaa Suomen poliittista historiaa ja omia kokemuksiaan 1960-luvulta tähän päivään.
– Sen jälkeen, kun tulin Suomeen maa on teollistunut ja kaupungistunut, teknologia on edistynyt ja kansa on muuttanut syvään etelään. Vaalitkin voitetaan syvässä etelässä, Arter kuvailee MTV:lle.
Kekkosen eläköityminen lisäsi avoimuutta
Kaikista merkittävin tapahtuma Suomen politiikassa on Arterin mukaan tasavallan presidentin Urho Kekkosen eroaminen virastaan vuonna 1981.
– Silloin tapahtui muutos avoimempaan hallintoon ja ajatus paitsioissa olevista puolueista siirtyi historiaan, Arter kertoo.
Arter selittää, että viime vuosikymmenten aikana eri puolueet ovat päässeet hallitukseen useita kertoja. Yhtäkään puoluetta ei ole suljettu pois, kuten Kekkosen aikaan.
Poikkeuksena on Jussi Halla-ahon perussuomalaiset vuonna 2017, jolla ei ollut pääsyä Sipilän hallitukseen.
Kekkonen melkein jopa esti Arterin tulon Suomeen. Arter oli nähnyt Kekkosen kuvan Suomen-lähetystön lähettämässä kirjasessa ja säikähtänyt uhkaavan näköistä, kulmikkaita silmälaseja käyttänyttä miestä.
Koiria ulkoiluttavat edistyksellisiä?
Mitä vuosikymmeniä Suomea tutkaillut Arter ajattelee Suomesta ja suomalaisista?
Arterin mukaan kysymykseen on mahdotonta vastata. Hän heittää pilke silmäkulmassa, että koiria ulkoiluttavat suomalaiset ovat kaikista innokkaimpia keskustelemaan.
– Kenties koiria ulkoiluttavat suomalaiset ovat edellä tavallisia suomalaisia, hän vitsailee.
Suomesta on tullut hänen mukaansa presidentti Mauno Koiviston toivoma rauhallinen ja tavallinen maa, joka ei nouse otsikoihin.
– Luulen, että siitä on tullut enemmän tai vähemmän totta, Arter toteaa.
Hän kuvailee lisäksi teoksessaan, että on lukemattomia tapoja olla suomalainen. Arterin mukaan muita ihmisiä poissulkeva ja syrjivä suomalaisuuden identiteetti on kuitenkin kulkenut tiensä päähän. Sen kuuluisi hänen mukaansa kuulua menneisyyteen.
Sisäinen kilpailu on raakaa
Suomen politiikassa on puolestaan Arterin mukaan erikoisuuksia.
Arter mainitsee kirjassaan, että Suomessa poliitikkojen tukiryhmät ovat tärkeässä asemassa. Ilman tiiviitä tukiryhmiä läpimeno vaaleissa on hankalaa.
– Mieleeni on usein pälkähtänyt se kyyninen ajatus, että kansanedustajat ovat käytännössä yhtä lailla tilivelvollisia tukiryhmälleen kuin äänestäjilleen, Arter kirjoittaa teoksessaan.
Lisäksi hän kuvailee rumaksi piirteeksi poliitikkojen välisen kilpailun puolueiden sisällä. Arterin mukaan se voi olla hyvinkin raakaa ja myös silmiinpistävää pohjoismaisesta näkökulmasta.
Hiukset jäätyivät avannossa
Vuosien varrelle miehelle on henkilökohtaisesti sattunut lukuisia hauskoja sattumuksia, joita Arter kertaa kirjassaan.
Kerran hän oli esimerkiksi menossa suomalaisen ystävänsä kanssa saunaan kyläilemässä ollessaan, mutta lauteet osoittautuivat niin kuumiksi, etteivät he pystyneet saunomaan.
Toisella saunakerralla Arter päätti hypätä avantoon. Kirjaimellisesti, sillä kukaan ei ollut kertonut hänelle, että veteen mennään vain olkapäitä myöten.
– Kun nousin ylös, hiukseni alkoivat jäätyä eri suuntiin. Se oli ensimmäinen ja viimeinen avantouintini ja olin sen jälkeen viikon sairaana, Arter kertoo kirjassa.
Terve-sanan kannattaja
Arter kiittelee, mutta myös kritisoi useita piirteitä suomalaisessa kulttuurissa.
Hän kehuu esimerkiksi todella tummaa ruisleipää ja Tampereessa sijaitsevia 310 askelman Pispalan portaita. Sen sijaan hän kritisoi muun muassa räntää ja suomalaisten sidettä älylaitteisiin.
Arterin lempisana suomenkielessä on ”omenaleivos”. Se oli ensimmäinen sana, jonka hän oppi ja täten myös ainoa ruoka, jota hän ensimmäisinä viikkoinaan Suomessa sai syötäväkseen aamuisin.
Sanaa ”moi” Arter puolestaan inhoaa. Se kuvastaa hänen mielestään itsekeskeisen ”selfie-kulttuurin” nousua.
Hän julistaakin humoristisesti perustavansa terve-puolueen ja lähtevänsä sen riveistä eduskuntavaaleihin.
– Ajattelen, että terve-konsepti kuvastaa yhteiskuntaa, joka oli solidaarisempi kuin mitä se on tänään. Vanha yhteisöllisyyden tunne on suurimmaksi osin kadonnut, hän arvioi.