Helsingin hovioikeus on tuominnut Kari ja Jussi Uotin vankilaan talousrikoksista.
Helsingin hovioikeus on tuominnut liikemiesveljekset Kari ja Jussi Uotin ankariin vankeusrangaistuksiin ja yli 80 miljoonan markan vahingonkorvauksiin talousrikoksista. Kari Uoti, 38, sai rahanpiilotusjutusta hovioikeudessa kuusi vuotta ja Jussi Uoti, 36, viisi vuotta kahdeksan kuukautta vankeutta. Hovioikeus määräsi Uotit heti vangittaviksi ja toimitettaviksi vankilaan rangaistustaan kärsimään. Suomessa asuva Kari Uoti ja Sveitsissä asuva Jussi Uoti vastasivat syytteisiin vapaalta jalalta.
Jussi Uoti on asunut pitkään Sveitsissä, mutta MTV:n uutiset on tavoittanut hänet Espanjasta. Hänestä annettiin tänään kansainvälinen etsintäkuulutus. Uoti pitää tuomiotaan käsittämättömänä.
Sekä rangaistukset että korvaukset kovenivat selvästi käräjäoikeuden määräämistä. Korvaukset ovat juosseet 16 prosentin viivästyskorkoa jo vuosia, joten koroista kertyy kymmenien miljoonien markkojen lisälasku. Jutussa oli kyse muun muassa 49 miljoonan markan voitosta, jonka Uotit nostivat, kun he vuonna 1993 myivät Interbankin osakkeensa 74 miljoonalla markalla. He piilottivat Interbank-rahoja monimutkaisilla yritysjärjestelyillä veroparatiiseihin, joissa velkojat eivät päässeet niihin käsiksi. Suuri osa rahoista on myös jäänyt kateisiin.
Hovioikeuden mukaan on ilmeistä, että Kari ja Jussi Uotilla on yhä hallussaan yhtiöistä rikoksilla siirrettyjä varoja. Vankeusrangaistukset nousivat parilla vuodella Helsingin käräjäoikeuden tammikuussa 1999 tuomitsemista. Kari Uoti sai käräjäoikeudessa neljä vuotta ja Jussi Uoti neljä vuotta kaksi kuukautta vankeutta. Hovioikeus hyväksyi molempien osalta tukun syytteitä, jotka käräjäoikeus oli hylännyt.
Liuta rikoksia
Hovioikeus luki kummankin Uotin syyksi toistakymmentä rikosta, jotka olivat törkeitä veropetoksia, velallisen epärehellisyyksiä ja avunantoja kirjanpitorikoksiin. Hovioikeus perusteli ankaria tuomioita sillä, että kyse oli huomattavan laajasta, vakavasta ja suunnitelmallisesta talousrikollisuudesta, jolla Uotit tavoittelivat itselleen suurta taloudellista hyötyä. Oikeudenkäynnin nostattamaa julkisuutta hovioikeus ei pitänyt tuomioita alentavana seikkana. Hovioikeuden mielestä julkisuus oli asian laatu huomioon ottaen ennalta-arvattava ja säännönmukainen seuraus.