Hirvisaari Finlandia-ehdokkuudesta: "Mykistyin, kyyneleet tulivat silmiin"

Laila Hirvisaari kertoo menneensä aivan hiljaiseksi, kun kustantaja toissapäivänä soitti ja kertoi hänen romaaninsa Minä, Katariina päässeen ehdolle Suomen tärkeimpään kirjallisuuspalkintoon. -Minulla ei ollut aavistuskaan, että niin voisi käydä. Olin puhelimessa vain hiljaa, ja kokosin ajatuksiani. Kyllä minä luulen, että minua pikkuisen itkettikin, Hirvisaari paljastaa.

-Se, että pääsin Finlandia-ehdokkaaksi on kyllä minun kirjallisessa elämässäni suurin asia. Ja siitä mä saan kiittää lukijoita, hän sanoo kauniisti.

Laila Hirvisaari on kirjoittanut tähän saakka lähihistoriaa, mutta nyt hän sukelsi 1700-luvulle. Hirvisaari on tutkinut Katariina II Suurta jo 15 vuotta, siitä lähtien, kun hän teki aiheesta näytelmän Suomen Kansallisteatteriin. Yli 600-sivuisen romaanin kirjoittaminen vei kolme vuotta ja vaati paljon tutkimustyötä.

-Kova työ on takana, hirveän kova. Vaati eristäytymistä, yksinoloa ja epätoivoa ennen kuin pääsin Katariinan nahkoihin, Hirvisaari myöntää. Parhaiten kirjailija löysi Katariinan äänen hänen kirjeistään. -Sieltä löytyi se sivistynyt valistuskeisarinna ja loppujen lopuksi meistä tuli aika hyvät ystävät. Mutta syytän myös häntä aika tiukasti esimerkiksi siitä, ettei hän välittänyt lopettaa maaorjuutta.

Finlandia-ehdokkaiden julkistamistilaisuudessa Hirvisaari sai valtavan lämpimät suosionosoitukset ja taputukset. Yli 40 vuotta kirjoittanut Hirvisaari sai nyt lopulta arvokkaan tunnustuksen urastaan. Menestyskirjailija sanoo, ettei muista liikuttavasta tapahtumasta mitään. -Sallittakoon meille semmoinen pieni liikutuksen hetki, joka tekee meistä inhimillisiä ilossa ja surussa, Hirvisaari hymyilee onnellisena.

Hän lisää olevansa ehdokkuusasettelussa isoäidin roolissa ja hyvin ylpeä nuorista lahjakkaista ehdokkaista.

Katso Terhi Hyvärisen juttu (Seitsemän uutiset 10.11.2011)

Lue myös:

    Uusimmat