Hiihto pitää pintansa kouluissa - ainakin paperilla

1990-luvun lumettomat talvet Etelä-Suomessa eivät ole vieneet uskoa perinteisiin talvilajeihin kouluopetuksessa. Hiihto on edelleen arvossaan myös opetushallituksen laatimissa valtakunnallisissa ohjeissa, joissa laji mainitaan erikseen.

Vuonna 2004 laadittujen opetussuunnitelman perusteiden mukaan oppilaan pitäisi neljännen luokan päättyessä pystyä liikkumaan suksilla monipuolisesti. Samoissa ohjeissa edellytetään 9-luokkalaiselta arvosanan 8 saamiseksi hiihdon perustekniikoiden hallitsemista.

Haasteet todellisuudessa

Yhden tulkinnan mukaan koululaitoksen kiinnostus hiihtoon on jopa lisääntynyt 90-luvusta. Edellisissä opetussuunnitelman perusteissa ei nimittäin mainittu hiihtoa lainkaan. Toisaalta muutoksen voi yhtä hyvin selittää ylhäältä tulevan ohjailun täsmentymisellä ja lisääntymisellä.

Näin siis teoriassa. Todellisuus on kuitenkin usein toisenlainen. Opetussuunnitelman perusteet ovat vain löyhä kehys, joka jättää kunnille ja yksittäisille kouluille paljon liikkumavaraa. Näin ollen erot hiihto-opetuksen järjestämisessä ovat usein hyvin suuria jopa yhden ja saman kunnan sisällä maakunnista puhumattakaan.

Erot ovat suuria esimerkiksi Helsingissä, jossa ei ole erillistä kuntakohtaista opetussuunnitelmaa. Opetuspäällikkö Marjo Kyllönen selittää tilannetta koulujen suurella määrällä ja niiden moninaisilla painotuksilla.

Tampereella on oma kuntakohtainen opetussuunnitelma, jota koulut täydentävät. Siinä hiihto mainitaan keskeisenä sisältönä liikuntaopetuksessa jokaisella luokkatasolla ensimmäisestä yhdeksänteen. Sama tilanne on Joensuussa.

Nepenmäen koulun rehtorin Jyrki Huuskon mukaan hiihto ei jää maininnaksi, vaan toiminta on hyvin tavoitteellista. 

– Täällä ei pelkästään hiihdellä. Opetuksessa huomioidaan tekniikka, tasapaino ja motoriikka, Huusko korostaa.

Suotuisien keliolosuhteiden vuoksi hiihdon suosio ei 90-luvulla kokenut Huuskon mukaan Pohjois-Karjalan kouluissa samanlaista notkahtamista kuin lumettomassa Etelä-Suomessa. Joitain muutoksia vuodet ovat sielläkin silti tuoneet.

Välineitä harvalla

– Nykyään kaikilla oppilailla ei ole omia välineitä kuten ennen, valtaosalla kuitenkin. Ne, jotka hiihtävät, hiihtävät todella paljon ja ne, jotka eivät hiihdä, hiihtävät vain sen pari kertaa vuodessa koulun kanssa. Ja se näkyy tietysti taidoissa, Huusko arvioi.

Saman huomion on tehnyt parikymmentä vuotta Helsingissä liikuntaa opettanut Annmarie Tavaila. Tavailan mukaan oppilaissa erottuvat ne, joilla on ollut mahdollisuus harjoitella hiihtoa perheen kanssa rannikkoa lumisemmissa maisemissa.

– Olosuhteet määräävät niin paljon, kuinka paljon hiihtotaitoja voi kartuttaa, Tavaila selittää.

Myös välineiden puuttuminen Etelä-Suomen kouluissa on ongelma.

– Koulu ei voi edellyttää, että oppilaat ostavat omat välineet, jos lajia pääsee harrastamaan pari kertaa vuodessa, jos sitäkään. Koulujen välinevarastot eivät juuri helpota tilannetta. Varsinkaan yläluokilla monilla kouluilla ei ole tarjota hiihtovälineitä, Tavaila harmittelee.

Taidot kohdalleen armeijassa

Alueelliset erot hiihtotaidoissa näkyvät myös armeijassa. Puolustusvoimien liikuntapäällikön everstiluutnantti Jarmo Viskarin mukaan hiihtotaito paljastaa usein, mistä päin Suomea alokas on kotoisin.

– Alokkaiden hiihtotaito vaihtelee alueellisesti hyvin paljon. Toisaalta vaihtelu on muutenkin suurta, Viskari arvioi.

Täysin tumpeloitakin löytyy, vaikka Viskari ilmaiseekin asian hyvin tahdikkaasti.

– Me puhumme henkilöistä, joilla on mahdollisuus oppia enemmän kuin toisilla, hän toteaa.

Tyypillisiä hiihtopreppauksen tarpeessa olevia joukko-osastoja ovat Kaartin jääkärirykmentti ja Uudenmaan prikaati.

– Kaartin jääkärirykmentissä on tavallisesti pääkaupunkiseudun poikia ja Uudenmaan prikaatissa ulkomailla asuneita, joilla on kaksoiskansalaisuus, Viskari selittää.

Varusmieskoulutus korjaa vaillinaiset taidot, jos vain palvelusajan lumiolosuhteet sen sallivat.

Kaartin jääkärirykmentin oman arvion mukaan noin 90 prosenttia sen alokkaista pärjää armeijan hiihtokoulutusohjelman jälkeen suksilla.

Arvostus kasvanut

Murtomaahiihdon arvostus on kasvanut selvästi muutamien viime vuosien aikana. Suosio on tuonut hyvää tullessaan, vaikka ei suoranaisesti koululaisten harrastamista ole lisännytkään.

– Hiihdon trendikkyys näkyy kyllä siinä, että siihen suhtaudutaan hyvin myönteisesti. Lajina se on vain valitettavasti jäänyt vieraaksi helsinkiläisopettaja Annmarie Tavaila arvioi.