HIFK:n hirmuvoittojen takana vakava varoitusmerkki – Sihvonen: "Jatkossa ei voi turvata pelistä toiseen siihen"

LUE MYÖS: HIFK kiinnitti nimekkään vahvistuksen loppukaudeksi

HIFK oli ajautumassa jo hankalaan asemaan ennen viime viikon Kärpät- ja Tappara-pelejä. Vaan pelit ovat pelejä, niiden luonne on oikukas – ja kuinka ollakaan, noiden mainittujen matsien jälkeen helsinkiläisillä on uusi kurssi päällä. Ja kaiken nupuksi seura kertoi kiinnittäneensä riveihinsä Kärpissä viime kaudella loistaneen Ville Leskisen.

Kärpät oli viime viikon perjantain ottelussa Nordenskiöldinkadulla pelillisesti liki suvereeni HIFK:ta vastaan. Etenkin ottelun ensimmäinen erä oli totaalista oululaisten hallintaa. HIFK:n pelaamisen rakenteet eivät ole kohdillaan, ja se totisesti näkyi pelaajien lähes täydellisenä itseluottamuksen hapuiluna matsin alussa.

HIFK oli ajautunut aiemmissa otteluissa asemiin, joiden nojalla sillä ei ollut tähteellä kuin yksi tai oikeastaan kaksi jääkiekkopelaamisen kulmakiveä: puolustaminen ja taisteleminen. Ja oli puolustettava nimenomaan taistellen, koska liki olemattoman hyökkäyspelaamisen päälle ei voinut puolustaa taiten ja viisaasti, oli siis taisteltava.

Ja taistelu toi – hieman kuin ihmeen kaupalla – toivotun tuloksen: maalein 2-0 voiton Kärpistä.

Ja seuraavassa ottelussa HIFK oli kuin uudesti syntynyt Tampereella Tapparan vieraana. Nytkään pelin rakenteet eivät olleet kummoisia, mutta kun pelaajat olivat saaneet uskon ja itseluottamuksen päälle ja uuden vaihteen silmään Kärpät-voitosta, ei Tapparalla ollut saumaa rajusti ahkeroineen HIFK-miehistön kanssa.

Alleviivaan, että pelaamisen rakenteiden puolesta HIFK:n menestys sekä Kärppiä ja Tapparaa vastaan kuuluvat kategoriaan ”väärin voitetut pelit”. Jatkossa HIFK ei voi turvata pelistä toiseen siihen, että se ottaa voittoja taistellen ja kaikkensa antaen. Sellainen ei ole mahdollista pidemmän päälle maailman taktisimmassa kiekkoliigassamme. Ainakaan keväällä se ei sitten enää kanna.

Päävalmentaja Jarno Pikkaraisen on esikuntineen saatava HIFK:n lyhytsyöttöpeli ja hyökkäämisen rytmit parempaan kuntoon. Muuten ei jatkossa hyvä heilu.

Vaan tähän saumaan – hieman onnekkaalla ja sikäli hyvällä hetkellä – HIFK ilmoitti tehneensä pelaajasopimuksen Ville Leskisen kanssa. Hankinta oli monella tapaa hieno, jopa sähköinen. Seuraukset ovat tuntuvat:

Näyttää, että HIFK on liki ostamassa mestaruutta itselleen, mutta se vain näyttää siltä, en ainakaan moittisi Stadin Kingejä siitä, nimittäin ei HIFK Leskinenkään riveissään ole sen kummemmin ”ostamassa” mestaruutta kuin vahvalla superjoukkueella operoiva Kärpät on sen ”ostamassa”. Sen sanon, että pelaajiston puolesta nämä kaksi ovat sittenkin nyt selvästi ylitse muiden, muun muassa Tapparan pelaajamateriaali on kalpeaa verrattuna noihin etelän ja pohjoisen hirmuihin.

Monet Kärppien fanit näyttivät ottavan itseensä siitä, että Leskinen valitsi HIFK:n oman seuransa Kärppien sijaan. Suotta ottivat nokkiinsa, sillä Kärppien organisaation, joukkueen eikä etenkään valmentajien piirissä Leskisen perään haikailla. Leskisen ominaislaatu tiedetään oululaisten piirissä – hyvässä ja pahassa.

HIFK:n fanit vuorostaan riemuitsivat Leskisen hankinnasta. Hyvä niin, mutta liika on liikaa. Kannattaisi malttaa. Leskinen on niin kutsuttu joulukuun hankinta. Alla on heikohko alkukausi Färjestadissa, ja nyt on opiskeltavana uusi joukkue ja uusi pelitapa. Leskinen on parhaimmillaan loistava pelaaja, mutta hän tarvitsee tuekseen sekä erinomaisia pelikavereita että toimivan pelitavan. HIFK:lla on tarjota noista vain toinen, ainakin toistaiseksi.

Liigan ja koko suomalaisen jääkiekkoilun kannalta on erinomainen asia, että HIFK heräsi henkiin ikään kuin viimeisellä marraskuun hetkellä. Ja onhan tämä tuttua HIFK:ta: onni voitettiin puolelle kovasti ja peräänantamattomasti taistellen ilman tyylipisteitä; ja samalla seurajohto raottaa kukkaronnyörejä hankinnalla, parilla. Nimittäin myös hyökkääjä Michael Keränen – lokakuun hankinta – on ollut mies paikallaan.