Heinonen hillitsisi vieraskielistä opetusta

Muoti-ilmiöksi ryöpsähtäneitä vieraskielisiä luokkia on perustettu suin päin, arvelee Heinonen.
-On syntynyt tilanteita, joissa opettaja joutuu oikeastaan väkisin opettamaan vieraalla kielellä, hän sanoo ja toivoo kouluilta enemmän malttia.

Ministeri painottaa, että esimerkiksi englanninkielisen biologian opetuksen on oltava yhtä hyvää kuin muunkin biologianopetuksen. Siksi opettajan on hallittava riittävän hyvin sekä kieli että itse aine. Myös lasten äidinkielen kehityksestä on huolehdittava, hän muistuttaa. Ilman kunnollista äidinkielen taitoa ei suju edes toivottu vieraan kielen oppiminen.

Heinosen mielestä opettajien ei kuitenkaan tarvitse olla syntyperäisiä kielenpuhujia, vaan muutenkin hankittu kielitaito voi olla riittävän hyvä.

Pätevyysvaatimukset lakiin

Opetusministeriö pyysi puolisen vuotta sitten opetushallitusta selvittämään vieraskielisen opetuksen tilaa. Tavoitteena on määritellä opettajien kielitaitovaatimukset uuteen koululakipakettiin liittyvällä asetuksella.

Kouluille laaditaan myös ohjeet vieraskielisen opetuksen järjestämisestä, kertoo opetusneuvos Anna-Kaisa Mustaparta. Nyt laki edellyttää vieraalla kielellä opettavalta opettajalta ympäripyöreästi vain "kielen hallintaa".

Mustaparta tietää hyvin, ettei muoti-ilmiöstä ole selvitty ongelmitta. Hän on toisinaan havainnut opettajien kielitaidossa puutteita tutustuessaan vieraskielistä opetusta antaviin kouluihin. Huolestuneet vanhemmat ovat myös ottaneet suoraan yhteyttä opetushallitukseen.

Koulujen ei myöskään Mustaparran mielestä pitäisi enää oikopäätä rynnätä täyteen vieraskieliseen opetukseen. Hän pitää parempana, että muunkielistä toimintaa ainakin harjoiteltaisiin ensin suppeassa muodossa eli tuomalla kieltä mukaan osaan opetuksesta.

Äidinkielen tunteihin ei saisi koskea

Mustaparta kantaa huolta etenkin lasten äidinkielen kehityksestä. Osassa kouluja vieraan opetuskielen oppimiseen tarvittavat tunnit on nipistetty äidinkielen tuntikiintiöstä.
-Niin ei kyllä saisi tehdä, painottaa Mustaparta.
Hän muistuttaa, että äidinkielen tunneilla pitäisi perusasioiden lisäksi ehtiä oppia myös kielen vivahteita ja oman kulttuurin käsitteitä. Esimerkiksi sanonnat eivät automaattisesti siirry seuraavalle sukupolvelle.

Aivan alkuvaiheessa myös opettajan hyvä taito opetuskielessä on kaikkein tärkein, arvioi Mustaparta. Hän on kuitenkin huomannut, että monet koulut arvostavat opettajia valitessaan enemmän suomalaisen kouluympäristön tuntemusta kuin syntyperäistä opetuskielen taitoa.

Yläasteella ja lukiossa tarvitaan jo vieraan kielen taitoisia aineopettajia. Mustaparran mukaan tarjonta on rajallista, koska opettajankoulutuksessa hyvin harvat opiskelijat ovat tähän asti valinneet aineyhdistelmäänsä sekä kieliä että muita aineita.

Laajuudesta ei tietoa

Tarkkaa kuvaa vieraskielisen opetuksen yleisyydestä ei tällä hetkellä ole kellään. Asiaa selvitettiin viimeksi vuonna 1996. Tuolloin noin 125 ala-astetta, noin 65 yläastetta ja noin 70 lukiota ilmoitti antavansa vieraskielistä opetusta jossain laajuudessa, ilmenee opetushallituksen tiedoista.

Tämä oli noin kolme prosenttia ala-asteista, kymmenisen prosenttia yläasteista ja viitisentoista prosenttia lukioista. Määrän arvioitiin peräti kaksinkertaistuvan muutamassa vuodessa. Mustaparta uskoo kuitenkin kuntien talousvaikeuksien hillinneen vauhtia.

Luvuissa eivät ole mukana varsinaiset kielikylpykoulut. Niissä suomenkielisiä lapsia opetetaan yleensä ruotsiksi. Aluksi kaikki opetus on vieraskielistä, mutta kouluvuosien mittaan yhä useammat aineet aletaan opettaa äidinkielellä. Muutamassa koulussa järjestelmää sovelletaan englanniksi, ja ainakin yhdessä koulussa ruotsinkieliset lapset saavat suomenkielisen kielikylvyn.