Heinäluoman ja Tuomiojan välirikko on nyt virallinen

Toimittaja Heikki Saaren Heinäluoma – tasavallan vahva mies -kirjassa todetaan, että Tuomioja on lurjus (ei kirjan ilmaisu), joka halusi tappioittensa jälkeen hajottaa äiti-SDP:n ja perustaa Vasemmistoliitosta haalimiensa tovereiden kanssa uuden, oman puolueen.

Syytöksen alla on Eero Heinäluoman allekirjoitus, sillä hän teki kirjan yhteistyössä Saaren kanssa. Luki ja allekirjoitti.

Syytös on SDP:ssä kuolemanvakava, sillä SDP:ssä jos jossakin tiedetään 60-luvun puoluehajaannuksen jälkeen, mitä sisäinen riitely tarkoittaa. Siitä on historian muistomerkkinä TPSL (1959–71), joka repi puolueen vereslihalle.

Tuomiojaan kohdistuvien syytösten ajankohta on mielenkiintoinen, panee epäilemään, että jopa laskelmoitu. Pikkuhiljaa aletaan näet odotella puheenjohtaja Jutta Urpilaisen (sd.) ilmoitusta SDP:n ministerikierrätyksestä. Tuomioja on ollut kiertoon pantavien ministerien ykköskohde opetusministeri Jukka Gustafssonin (sd.) kanssa. Nyt esitetyt syytökset, joiden mukaan Tuomioja toimi kulisseissa puheenjohtaja Urpilaisen – entisen Tuomiojan opetuslapsen – selän takana, eivät Tuomiojan kurssia ainakaan paranna.

Heinäluoma sanoo kirjassa, että yksi syy hänen yllätysratkaisuunsa vetäytyä vuoden 2007 tappiovaalien jälkeen oli juuri Tuomioja:

– Pidin isona riskinä, että Tuomioja kerää oman porukkansa ja lähtee. Pelkäsin puolueen hajaannusta, Heinäluoma sanoo.

Vaikka ulkoministeri Tuomioja kiisti syytökset tuoreeltaan, sekä vasemmistoliitosta että SDP:stä kerrotaan, että hanke oli vireillä. Heinäluoma-kirjassa sen vahvistaa kansanedustaja Kari Uotila, eduskunnassa nimettömänä muutamat muutkin vasemmistoliittolaiset. Myös SDP:stä kerrotaan, että Tuomiojan touhuista oli vainu. Tuomiojan hengenheimolaisen, EU-parlamentaarikko Liisa Jaakonsaaren (sd.) mukaan väitteet eivät pidä paikkaansa.

Vapaus valita toisin -kokoontuminen kuivui kasaan

Kirjan mukaan Tuomiojan puolueen hajottamiseen tähtäävät toimet nousivat pintaan 2009, vuosi sen jälkeen, kun Tuomioja oli hävinnyt puheenjohtajan paikan Urpilaiselle. Kesäkuussa 2009 Tuomioja järjesti vaihtoehtokokoontumisen Kulttuuritalolla nimeltä Vapaus valita toisin. Saaren mukaan tapaamisessa rakennettiin uudenlaista verkostoa, jossa oli mukana vihreitä ja vasemmistoliittolaisia vaikuttajia. Hankkeesta ei tullut mitään.

Sen jälkeen Tuomioja mietti vielä Urpilaisen haastamista 2010 puoluekokouksessa, mutta ei saanut tukea ajatukselleen. Se olisikin ollut jo viides kerta, kun Tuomioja olisi lähtenyt puheenjohtajakisaan. Sillä ansaitsisi jo SDP:n oman yrittäjäpalkinnon. Kun siitä ei tullut mitään, Tuomioja esitti itseään puolueen pääministeriehdokkaaksi. "Unelmahöttoä" tarjonnut Urpilainen olisi saanut armon jatkaa puolueen johdossa.

Kun nykyhallitusta tehtiin, Jutta Urpilainen nosti Tuomiojan silti yllättäen ulkoministeriksi. Ehkä Urpilainen ajatteli, että parempi katsoa Tuomiojan perään hallituksen sisällä, varsinkin kun se oli presidentti Tarja Halosen tahto.

Arrogantti Erkki "The Red" Tuomioja on ollut iankaiken sotajalalla oman puolueensa johtoa vastaan, mutta kaikki hänen puheenjohtajuuspyrkimyksensä eri vuosikymmenillä ovat olleet tuhoon tuomittuja, surullisen hupaisia yritelmiä. Kulahtanut vitsi kertookin, että jos enemmistö alkaa tukea Tuomiojan kantaa, Tuomioja muuttaa mielipiteensä.

Nyt julkisuuteen lingottu syytös SDP:n hajottamisesta on kuitenkin kovin, mitä tähän saakka on esitetty. Asia ei varmasti jää tähän.

Niin huvittavaa kuin se onkin, Tuomioja löytää vertaisensa toisesta pitkän linjan ulkoministeristä – keskustan Paavo Väyrysestä. Kun asiat eivät ole menneet Väyrysen tahdon mukaan, hänkin on uhitellut oman puolueen perustamisella. Saman ikäluokan miehiä.

Presidentinvaalit sivuutettiin kirjassa

Entä sitten don Eero itse?

Kirjassa keskeiseen asemaan nostetaan vuoden 2007 tappiovaalit, mutta Antti Kalliomäen (sd.) ja Heinäluoman myötävaikutuksella poistetusta varallisuusverosta ei puhuta halaistua sanaa, vaikka monet pitävät sitä yhtenä vaalitappion syynä.

Toinen ihmejuttu Heinäluoma-kirjassa on, että viime presidentinvaaleista ei puhuta mitään. Heinäluoma oli lähdössä kisaan, mutta Paavo Lipposen (sd.) päätös lähteä ehdokkaaksi hiljensi sekä Heinäluoman että Lasse Lehtisen. Presidentinvaali oli kautta aikojen surkein esimerkki SDP:n vaalitouhuista, minkä päälle Lipponen munasi vielä sekä itsensä että puolueensa demokratiaa häpäisevällä käytöksellään.

Mutta seuraava presidentinvaalitaistelu alkaa kohta. Siinä Heinäluomakin on mukana, sen hän paljasti itse.

Heikki Saaren kirja ei ole presidentinvaalikirja, mutta sellaisen kirjoittaminen on aloitettu. Kirjoittajana Heinäluoma itse.

Ampu tulee, palaa jo!

Tuomioja kiistää kirjan väitteen MTV3:lle

Heinäluoma-kirja: Tuomioja oli hajottamassa SDP:tä