Heinäluoma: Koulusäästöissä ollaan reunalla

Kouluissa - niin peruskoulussa, lukioissa kuin ammatillisissa oppilaitoksissakin - vedetään jälleen henkeä. Opiskelijat ja opettajat ovat lomansa ansainneet.

Kesän aikana rakentuu paitsi uutta opiskeluintoa, myös uudet hallituksen budjettilinjaukset, jotka näkyvät ensi vuonna koulujen arjessa. Kouluaihe on siis ajankohtainen, kun uusi Stubbin ja Rinteen hallitus kokoontuu budjettiriiheen elokuussa.

Koulu on kovan murroksen kohteena. Nuoret ovat entistä vaativampia, oppimisvaikeuksia osataan todentaa aikaisempaa paremmin ja muitakin vaikeuksia lienee enemmän kuin muutama vuosikymmen sitten.

Suomi on pärjännyt kouluvertailuissa hyvin, vaikka viimeinen Pisa-tutkimus kertoi sijoituksemme tässä maailmallakin arvostetussa vertailussa selvästi heikentyneen. Koulu tarvitsee siis kehittäjänsä, ja tähän työhön energinen satakuntalainen ministerimme Krista Kiuru on käynyt käsiksi.

Taloudellisesti niukkoinakin aikoina täytyy nuorista pitää huolta. Oppivelvollisuuden pidentämisestä on käyty eriskummallista keskustelua, jossa nuorten ja tulevaisuutemme tarpeet ovat jääneet vähemmälle. Yksi syy varmaankin on juuri sana "oppivelvolllisuus". Sehän kuulostaa kovin vanhanaikaiselta ja kun sitä vielä pitäisi pidentää.

Itse kannatan ajatusta, ettei kuusitoistavuotiaita vielä jätetä oman onnensa nojaan. Huolenpitoa ja auttamista voidaan kutsua myös oppivelvollisuuden nimellä, vaikkei nimitys paras mahdollinen olekaan.

Oppivelvollisuuden laajentamisen täytyy olla hanke, joka johtaa ajattelutapojamme muutokseen. Ketään 16-vuotiasta ei saa jättää yksin peruskoulun päättymisen jälkeen. Vanhempien ja myös yhteiskunnan vastuulla on, että jokainen 16-vuotias nuori löytää itselleen jatkopaikan. Se jatkopaikka voi olla paitsi lukio tai ammatillinen koulutus, myös työpaja, valmentava koulutus tai oppisopimus.

Joka vuosi noin 4000 nuorta jää peruskoulun jälkeen ilman opiskelupaikkaa. Syrjäytymisen riski kasvaa merkittävästi jo yhden vuoden aikana, jos niin nuori ihminen jää tyhjän päälle.

Kaikkien 16-vuotiaiden saaminen johonkin toimintaan on laskettu maksavan 15 miljoonaa. Riitaa on siitä, kannattaako rahaa ylipäänsä käyttää ja riittääkö se.

Jos oppivelvollisuuden pidentäminen pelastaisi vuosittain viisitoista nuorten syrjäytymästä, siihen laitetut rahat tulisivat jo sellaisenaan yhteiskunnalle takaisin. Onhan syrjäytyneen nuoren kustannukset yhteiskunnalle arveltu nousevan lähelle yhtä miljoonaa euroa.

Jos pelastuneita ollisi tuhat, olisi voitto yhteiskunnalle sadoissa miljoonissa. Lyhytnokkaisen kamreeriajattelun sijaan pitäisikin nyt katsoa yhteiskunnan menoja ja tuloja edes muutaman vuoden päähän. Hanke on sen verran arvokas, että siihen voisi minusta käyttää muutaman miljoonan enemmänkin. On varmistettava, että 4000 nuorta ei enää jatkossa tipu tyhjän päälle.

Presidentti Niinistö on puhunut paljon sen puolesta, että nuorten syrjäytymiseen puututaan. Oppivelvollisuuden laajennus on yksi konkreettinen keino sen eteen, ettei kukaan nuori unohtuisi. Rohkenenkin toivoa, että hallitus löytää aiheeseen sopuratkaisun budjettiriiheen tultaessa. Vaikeusasteeltaan tehtävän pitäisi olla paljon kuuluisaa sote-ratkaisua helpompi.

Paremmat oppimistulokset vaativat myös, että opettajat saavat omalle työlleen täyden tuen, niin vanhemmilta kuin koko yhteiskunnaltakin. Kodin ja koulun yhteistoimintaa pitäisi vahvistaa eikä vähentää. Siksi olisi perusteltua kehittää opettajien palkkausjärjestelmää siten, että se palkitsisi nykyistä enemmän vanhempien kanssa tehtävästä yhteistyöstä.

Opetusministeri Kiurun näkemys siitä, ettei nykyinen peruskoulu enää vastaa nykypäivän oppimistarpeita, on otettava vakavasti. Oppimistulosten parantamiseksi on uudistettava opetuksen keinoja ja vahvistettava vanhempien ja koulun yhteistyötä. Kun kouluihin kaiken kaikkiaan tehtävät säästöt nousevat jo miljardiluokkaan, on aihetta soittaa hälytyskelloja. Hyvät oppimistulokset eivät synny ilman resursseja. Opettajien Ammattijärjestön ääntä kannattaisi nyt kuunnella, kun koulutuksen voimavaroja suunnataan.

Koulusäästöissä ollaan tultu reunalle, jonka jälkeen uhkaa jo vapaa pudotus.

Eero Heinäluoma