Hani, Klaara ja Sofi ovat Suomen suloisin tappajatrio! Espoossa vaanii kaakattava partio, josta toivotaan ratkaisua etanavitsaukseen

3:49
Tällainen on tappajaetanoita metsästävä ankkapartio! MTV Uutiset vieraili Espoon kuuluisimman ankan, Hanin luona.

Pekingin ankat Hani, Klaara ja Sofi on koulutettu metsästämään pahamaineisia espanjansiruetanoita.

Espoolainen Valtteri Aaltonen on käynnistänyt pienimuotoisen rahoituskampanjan pilottihankkeelle, jossa tappajaetanoiden torjunnassa käytettäisiin liikkuvaa ankkapartiopalvelua.

– Tälle on selvästi kysyntää, hän aloittaa seisoessaan pohjoisespoolaisen Takkulan PieniKylä -luomumaatilan pellon laidalla.

Hänen takanaan on pieni aitaus, jonka keskellä on vesiallas ja punainen mökki. Mökin ovesta kurkistelee kaksi lumenvalkoista ankkaa ja altaan vierellä sulkiaan sukii vielä yksi ankka.

Kolmikko on maatilan Pekingin ankat, Hani, Klaara ja Sofi. Tällä hetkellä porukan naaraat, Klaara ja Sofi hautovat. Hani hoitaa vartiointitöitä ja maatilan satoa uhkaavien tuholaisten torjuntatöitä.

Takkulan PieniKylä -luomumaatilalla harjoitetaan luonnonmukaista ja myrkytöntä maanviljelyä. Viljely on regeneratiivista eli uudistavaa maanviljelyä. Siinä esimerkiksi maatilan eläimet toimivat mukana tuholaistorjunnassa ja lannoittavat luonnonmukaisin keinoin. Luomumaatilan kaakattava kolmikko, Hani, Sofi ja Klaara vastaavat lähinnä tuholaistorjunnasta.

Väitöskirjatutkija Aaltonen on jo vuoden verran toiminut pohjoisespoolaisen PieniKylä -luomumaatilan tilakumppanina.

– Tultiin tänne viime kesänä käymään täällä. Meille esiteltiin silloin vielä ihan pieni Hani-ankka, joka oli koulutettu tähän espanjansiruetanoiden torjuntatyöhön, Aaltonen kertoo.

Ankka on fiksu ja seurallinen eläin

Ankkojen aitauksesta kuuluu jatkuva puheensorina kaakatuksen muodossa. Kun Hani päästetään viereiselle niitylle torjuntatöihin, voi nähdä, kuinka määrätietoisesti se alkaa kuopsuttamaan ja tonkimaan maata.

– Ankka on paljon enemmän, kuin meille välittyy sarjakuvista tai muusta viihdekulttuurista, Aaltonen kertoo.

PieniKylä -luomumaatilan yhtenä omistajana toimiva Lukas Heimsch yhtyy Aaltosen arvioon.

– Se on fiksu eläin, se kyllä osaa löytää ne oikeat ruuat tuolta maastosta, Heimsch pohtii.

Klaara on ankkakolmikon vanhin. Se on rauhallinen mutta puhelias rouva. Sofi on Klaaraa arempi ja seurailee yleensä Klaaran perässä. Joukon nuorin jäsen Hani on porukan äijä.

– Se on kyllä todella eteviä siinä puuhassa, Heimsch toteaa ylpeänä.

1:07

Videolla pääset katsomaan pari päivää kuvausten jälkeen syntyneitä suloisia ankanpoikasia.

Etanat kantavat tauteja

Espanjansiruetanoita moni kutsuu kansankielessä "tappajaetanoiksi". Ne on Suomessa määritelty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi ja niitä ei pitäisi päästää leviämään enempää Suomen luonnossa. Sen lisäksi, että ne syövät kaiken tielleen osuvan puutarhojen antimista lähtien, saattavat ne kantaa listeria- ja kolibakteeria. Se asettaa riskin esimerkiksi puiston nurmella telmiville pikkulapsille ja lemmikeille.

Aaltosella on omakohtaista kokemusta valtoimenaan leviämään päässeistä tappajaetanoista. Viime kesänä Aaltosen taloyhtiön piha Tapiolassa koki todellisen tappajaetanoiden invaasion. Vitsauksen myötä piha oli mustanaan yli kymmenen senttimetrin jötkäleistä.

– Espanjansiruetanoiden torjunta mekaanisin ihmisen tuhoamiskeinoin on aika iljettävää hommaa, hän toteaa.

"Polta, katkaise tai hukuta" -tyyliä suositaan etanoiden hävittämisessä. Paremman tiedon puutteessa Aaltonen oli naapureineen kerännyt eläviä etanoita ämpäreihin ja kaatanut kiehuvaa vettä päälle. Sen jälkeen höyryäviä sammiollisia kuolleista etanoista koostuvaa liejua oli hävitetty esimerkiksi sekajätteen joukossa.

Joku oli Aaltoselle ehdottanut, että etanat murskattaisiin. Sekin on kuitenkin sotkuista puuhaa, sillä etanat ovat erittäin limaisia. Jopa ankoille on haastavaa niellä niitä, ja ne yleensä huljauttavat etanat vedessä ennen kuin popsivat ne suuhunsa.

– Se lima on aika sitkeää ja ne tarvitsevat paljon juotavaa. Ankoille pitää kattaa kunnon ateria ja palanpainikkeet, Aaltonen kertoo.

Ankka on etanan luontainen vihollinen

Tappajaetanan pään murskaaminen pihdeillä tai vasaralla kuulostaa brutaalilta tavalta päästää etana pois päiviltä. Niin myös polttaminen, päiden katkaiseminen tai kiehuvaan veteen hukuttaminen.

Ankat sen sijaan tarjoavat luonnonmukaisemman keinon torjuntatyössä. Ne ovat etanoiden luontaisia vihollisia.

– Meiltä onkin jo kyselty, että koska ankkapartiota voisi tilata paikalle, Aaltonen kertoo.

Ankkojen käytöstä haitallisten ötököiden ja etanoiden torjunnasta on maailmalla kannustavia esimerkkejä. Aaltonen mainitsee esimerkiksi Aasian riisipelloille päästettävät ankka-armeijat ja Etelä-Afrikan viinitilat. Suomessa tapa on kuitenkin vielä aika harvinainen.

Ankat toivat tasapainon

PieniKylä -luomutilalla ollaan Hanin, Klaaran ja Sofin aikaansaamiin tuloksiin tyytyväisiä.

– Ne ovat pitäneet kurissa tilan etanat. Kyllä niitä täällä vielä on, mutta ankat ovat luoneet tasapainon tänne, Heimsch kertoo iloisesti hymyillen.

Ankkapartio voisi olla ratkaisu muuallakin. Tappajaetanavitsauksen sattuessa limaisten pötkylöiden metsästykseen koulutetut ankat kutsuttaisiin paikalle partioimaan ja herkuttelemaan.

Pienkeräyskampanjan varoilla hankittu liikkuva koti tuotaisiin paikalle, alue rajattaisiin ja ankoille pystytettäisiin vesipiste. Sen jälkeen ankat päästettäisiin valloilleen ja ne saisivat myllertää ja tonkia rauhassa maahan pesiytyneitä etanoita ja niiden munia.

– Ne ovat äärettömän seurallisia eläimiä. Niiden kanssa voisi viettää kokonaisen päivän, istuskella ja katsella niiden tonkiessa menemään, Heimsch kertoo.

Ankkojen hyvinvointi edellä

Torjunnassa on Aaltosen mukaan tärkeää ennakointi. Etanoiden tuloon kannattaakin hänen mukaansa varautua jo hyvissä ajoin keväällä, kun etanat ovat pieniä, eikä ongelma ole vielä päässyt eskaloitumaan.

– Sehän tässä tärkeintä on, että ne syövät ja tonkivat niitä etanoiden munia sieltä maastosta. Silloin ne etanat eivät pääse lisääntymään, Heimsch yhtyy arvioon.

Heimsch kertoo, että yksi ankka voi syödä päivässä kuudesta seitsemään etanaa.

– Jos ne on niitä parinkymmenen senttimetrin vonkaleita, niin kenellä tahansa tulisi masu täyteen, Aaltonen huomauttaa.

Ajatus ei siis ole, että ankkapartion ankat eläisivät pelkillä etanoilla, vaan niiden monipuolisesta ja tasapainoisesta ruokavaliosta pidettäisiin kiinni.

– Tämä ei ole mikään tempaus, jossa ankoille sitten voisi käy harmia, Aaltonen painottaa.

Mietittävää ja pohdittavaa on vielä paljon.

Ankkapartion tulevaisuus näyttää valoisalta

Ankkapartion pilottihankkeen pienkeräys on lähtenyt hyvin liikkeelle. Keräys käynnistettiin toukokuun lopulla.

– Kyllä tässä vielä matkaa kuitenkin on, koko kesän saa antaa lahjoituksia ankkapartion pienkeräykselle, Aaltonen kertoo.

Aaltonen korostaa useaan otteeseen, että kaikki päätökset tehdään ankkojen ehdoilla niin, ettei ankoille tule epämukavia oltavia.

– Vaikka ne auttavat ihmistä, niin ihminen ei ota tässä sellaista asemaa, että ankoille tulee epämukavat oltavat, hän muistuttaa.

Aaltonen paljastaa, että Espoon kaupunki on alustavasti antanut vihreää valoa ankkapartiolle.

– Tämä voisi olla kuntien intressi. Se on se julkinen toimija, joka ottaa omalla alueella ongelmia synnyttäviä vieraslajeja torjuttavakseen, niin toivoisin, että tässä olisi jokin sellainen yhteistyömalli, hän pohtii.

Tulevaisuudessa hän visioi, että lukuisat ankkapartiot voivat kiertää kunnissa partiointitehtävissä. Myös yksityishenkilöt, yritykset ja taloyhtiöt voisivat tilata partion herkuttelemaan pihoille ja puutarhoihin.

– Ankkojen reippaus ja puuhakkuus on todella inspiroivaa, Aaltonen kertoo.

Näillä näkymin ensi kesänä ensimmäinen koulutettu ankkapartio voisi olla valmis töihin. Hani kumppaneineen jää Takkulan maatilalle asustelemaan omaan punaiseen mökkiinsä jälkikasvunsa kanssa, eli tätä kolmikkoa ei lähdetä siirtelemään paikasta toiseen.

– Sen lisäksi, että ne syövät etanoiden munia ja aikuisia jötkäleitä, niin luulen että tämä voisi olla ihmisten luontosuhdetta palauttava ja korjaavakin, Aaltonen visioi.

Hän kertoo, että eläinten ja elämän tarkkailusta voi oppia paljon.

– Kaikki elämä on paljon laaja-alaisempaa, monimuotoisempaa ja ihmeellisempää, kuin ihminen keskimäärin kuvittelee, Aaltonen muistuttaa.

Lue uusimmat lifestyle-artikkelit!

Osittainen lähde: Vieraslajit.fi

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja