Haluammeko me jatkuvaa marraskuuta, kysyy suomalainen huippututkija – ja on hyvin huolissaan

– Mielestäni nämä ovat poikkeuksia. Totta kai näitä on ollut aikaisemminkin, mutta ei jatkuvasti, sanoo akateemikko Markku Kulmala, jota pidetään maailman johtavana ilmakehän aerosolien fysiikan ja kemian tutkijana.

Hän pohtii sitä, mikä on normaalia, ja jatkaa, että esimerkiksi sateisen harmaa Helsingin seutu ei ole aivan normaali talvitilanne.

Kulmala sanoo olevansa huolissaan.

Lämpö ei ilahduta marraskuussa

– Olen jo vuosia puhunut siitä, että haluammeko me jatkuvaa marraskuuta, enkä tarkoita marraskuuta niin, että auringonkierto olisi pysähtynyt, vaan marraskuuta siinä mielessä, että meillä on marraskuinen pimeys ja sade. Loska marraskuussa, joulukuussa ja tammikuussa, Kulmala luettelee.

– Tämä on se, mitä ilmastonmuutos on meillä tekemässä selkeämmin kuin ehkä jossain muualla. Kun keskilämpötila meillä nousee, niin ei kauheasti ilahduta, että se nousee tammikuussa.

Yhä harvempi tutkija enää kiistää, että ilmasto muuttuu. Mikä muutoksessa on ihmisen rooli ja kuka siitä hyötyy ja kärsii, on politisoituneempi kysymys.

Tarvitsee vain miettiä Pariisin ilmastosopimusta kansainvälispoliittisena riitelyn aiheena.

Tutkijana Kulmala toteaa, että ilmasto muuttuu ja lämpenee, ja että muutoksissa on ihmisellä oma osuutensa. Ilmasto on systeeminä erittäin monimutkainen, ja sen tutkimus haastavaa.

Tarvitaan yhä lisää mittauksia ja tietoa

– Tarvitsemme pitkäjänteisiä monipuolisia mittauksia maapallon pinnalla ja alailmakehässä. Tarvitsemme myös satelliittidataa, josta saadaan maapallon ympäri tietoa siitä, mitä maapallolla tapahtuu, ja sitten vielä erilaisia malleja, jotka pystyvät ennustamaan tulevaisuutta.

Kulmala muistuttaa, ettemme tiedä, miten ilmasto muuttuu. 

– Jos tietäisimme, se olisikin hyvä asia. Ilmastoparametrejä edes ilmakehässä ei vielä mitata läheskään tarpeeksi, eli tarvitsemme huomattavan paljon lisää mittausdataa. Samaan aikaan tosin tarvitsemme toimintaa ja uutta teknologiaa sekä innovaatioita, ja näkemyksiä siitä, että miten esimerkiksi saamme vähennettyä hiilidioksidipäästöjä.

Tutkimusmenetelmät ja laitteet kehittyvät koko ajan, ja tietoa saadaan lisää. Mutta yhä on paljon, mitä emme tiedä.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

"On paljon, josta tiedämme vielä vähän"

– Kyse on siitä, että me ilmastotutkijat joudumme aina välillä muuttamaan vanhoja mittaustuloksia, kun satelliittitulokset paranevat. On laajoja alueita, joilta ilmastodatakin on vähäistä, puhumattakaan ilmakehään muuten liittyvästä datasta. Meillä on hyvin paljon sellaista takaisinkytkentää ja vuorovaikutusta, josta tiedämme valitettavan vähän.

Akateemikko toteaa, että varmasti tiedetään, että esimerkiksi hiilidioksidin ja metaanin määrä lisääntyvät, ja että tulee lisää säiden ääri-ilmiöitä. Puhutaan kasvihuoneilmiöstä, jollainen täällä on luonnostaan.

– Koska jos sitä ei olisi, maapallon keskilämpötila olisi sama kuin pakastimessa, ja siellähän me emme varmaan haluaisi asua.

Kun sää ja ilmasto menevät sekaisin

Maalikoilla sään ja ilmaston käsitteet tuppaavat joskus menevän sekaisin.

– Säätilanne on se, mikä on nyt, jota pystymme ennustamaan muutamia päiviä tai pari viikkoa eteenpäin. Tiedämme aika hyvin mitä säätilalle tapahtuu, koska säätilaa on mitattu 150 vuotta ja mitataan paremmin ja paremmin.

Ilmasto on pitkän aikajakson käsite. Tutkijat ajattelevat sitä vuosikymmenien aikavälillä, "laskennallisesti 30 vuoden keskiarvolla", ja tilastosuureilla.

– Siksi ilmastonmuutos näkyy hitaasti, mutta toisaalta tiedämme muuttuvasta ilmastosta, että se on muuttumassa. Meillä on erilaisia asioita siellä missä niitä ei pitäisi olla. Meillä on edelleen kysymysmerkkejä, ja yksi seikka on, että saamme ne selville, Kulmala sanoo laboratoriossa Helsingin yliopiston Kumpulan kampuksella.

12.1.2018: Jutun kuvituskuva vaihdettu.