Halpa voi olla ylihintainen – Näin onnistut ostoksilla

Laadusta kannattaa maksaa, jos se tekee onnelliseksi ja siihen on rahaa. Todellista tyyliä voi löytää silti ilmaiseksikin. Muotoilukriitikko Kaj Kalin kertoo, että huonointa rahankäyttöä on oman elämän lavastaminen näyttämöksi. Sekin selviää, mistä Kalin on saanut muumiallergian.

– Usein sanotaan, että laadusta täytyy maksaa. Totuus on, että huippulaatu on jo pitkään maksanut aivan liikaa tavalliselle kuluttajalle. Kuluttamisen tulevaisuus riippuu siitä, saadaanko laatu keskihintaiseksi, Kaj Kalin sanoo.

Kalin muistuttaa, että suomalaisten suurin sijoitus, oma asunto, alkaa jo nyt olla osin ihmisten ulottumattomissa.

– Omistusasunnot ovat Suomessa tajuttoman kalliita, itse asiassa ylihintaisia. Niihin ja niiden laatuun sijoittaminen on silti perinteisesti koettu kannattavaksi, koska ne parantavat elämänlaatua. Nyt kiinteistöalalla työskentelevä tuttuni on kertonut, että Helsingin kantakaupungissa omistusasunnot eivät ole enää keskituloisten ihmisten saavutettavissa. Piste.

Kodin sijainnista ja koosta saatetaan joutua tinkimään, mutta sen viihtyisyyden eteen ollaan valmiita tekemään paljon.

– Muotoiluun panostetaan. Jos jokin klassikkohuonekalu todella halutaan, sitä varten voidaan säästää vuosia ja tuhansia euroja. Uuteen taiteeseen sen sijaan sijoitetaan erittäin vähän.

Turhan moni ostaa luokkauskottavuutta

Kannattaako kalliiden tuotteiden ostaminen?

– Kyllä, jos se tuottaa iloa. Ei, jos se tehdään siksi, että voidaan kertoa muille, paljonko mistäkin on maksettu. En pysty ymmärtämään ihmisiä, jotka ripustavat seinille esiteltäviksi vaikka omia pörssiosakkeitaan. Suurin osa kuluttamisesta perustuu ikävä kyllä siihen, että "tavara tekee minusta jotakin". Sitä se ei tee.

Merkistäkään Kalin ei lähtisi sokeasti maksamaan.

– Turhan usein merkkituotteiden suosijat yrittävät ostaa hyväksyntää ja statusta eli luokkauskottavuutta muiden silmissä. Toki jos merkkituote on hyvin tehty, kestävä, esteettisesti tyydyttävä sekä tekee onnelliseksi, se kannattaa. Ihmisen pitäisi kuitenkin ostohetkellä myös tietää, että pystyy elämään sen kanssa ainakin seuraavat 5–10 vuotta ilman, että häpeää heti seuraavana syksynä tavaran vanhanaikaisuutta ja "epämuodikkuutta".

– Muodikkuus ylipäänsä on termi, joka sopii vain koulujen pihoille lenkkarien vertailuun ja identiteettien luomiseen. Tosin sielläkin se on kovaa ja huolestuttavaa peliä, joka tulee kalliiksi vanhemmille.

"Ikea sisustamisen ensiapupakkaus"

Vaikka kalliskin tuote voi olla väärin perustein ostettu, Kalin muistuttaa, että yleensä hyvin tehty ja kalliimpi tulee halvemmaksi kuin huonosti tehty ja halvempi.

– Pitää vain malttaa ostaa vähemmän, mutta parempaa.

– Eräs vanhan tavaran kauppias sanoi minulle kerran, että "käärinliinoissa ei ole taskuja". Hän tarkoitti, että kuollessaan kukaan ei vie täältä tavaraa mukanaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tavaroista voisi nauttia niin kauan kuin täällä ollaan. Tunnen ihmisiä, jotka ovat säästäneet viisi vuotta jotakin huippujuttua varten ja olleet sinä aikana käymättä Ikeassa kertaakaan.

Ikean suosiminen on Kalinin mielestä muutenkin alkanut vähentyä.

– Ikea toimii kyllä erittäin hyvin rajuissa muutostilanteissa: ensimmäiseen omaan asuntoon muutettaessa, maata vaihdettaessa tai avioeron jälkeen uutta kämppää laitettaessa. Se on sisustamisen ensiapupakkaus, joka avataan, kun tarvitaan. Koko elämän ja kodin pitkäaikaiseen sisustamiseen siitä ei ole.

Halpa voi olla ylihinnoiteltu

Mistä ostoksille menevä tunnistaa ylihinnoittelun?

– Siitä, että pankkitilillä ei ole rahaa, Kalin sanoo.

– Jos en viiden–kymmenen vuoden säästämisenkään jälkeen pysty omilla rahoillani ostamaan jotakin tuotetta, päättelen, että se ei ole minulle tarkoitettu. Pikavippiä tai lainaa en ota. Monet katsovat aamulla ensimmäiseksi lämpömittaria – minä katson pankkitilin saldoa. Jos siellä on pakkasta, se vaikuttaa paljon siihen, mitä haluan. En halua joutua velkoihin.

Omituista kyllä, ylihinnoittelun voi tunnistaa myös siitä, että tuote on todella halpa.

– Kun tuotetiedoissa lukee "made in Bangladesh", voi olla varma, että siitä jää aivan valtavat voitot yritykselle. Paradoksaalisesti sekin on siis ylihinnoiteltu. Halpaa tavaraa ei ole, se on vain illuusio.

Kalin kieltäytyy niin ikään maksamasta mielikuvasta, joka ei ole hänen omansa.

– Hyvin harvoin oma mielikuvani on esimerkiksi se, että kun puen Hugo Bossin puvun päälleni, niin saan ihailua osakseni.

Kodista ei pidä tehdä näyttämöä

Kalin vakuuttaa, että tyylikästä voi saada halvallakin, jopa ilmaiseksi.

– "Hyvän halvan" tunnistaa ruoassa raaka-aineista ja esineissä materiaaleista. Halpa muovituoli on itse asiassa hyvin kallis. Suomessa on paljon kierrätyskeskuksia ja kirpputoreja, joissa tehdä löytöjä. Ekologisin kaluste on peritty ja itse kunnostettu huonekalu.

– Tyylejä ja muoteja synnyttävät sitä paitsi ihmiset, jotka ovat ennakkoluulottomia ja tekevät asiat toisin kuin kaikki muut. Eivät muodit yleensä synny siitä, että joku on kulkenut timanteissa, vaan siitä, että joku on keksinyt yhdistää kaikkien saavutettavissa olevia asioita tavalla, jolla kukaan toinen ei ole sitä vielä tehnyt.

Sisustajia Kalin varoittaa jumiutumasta lokeroihin.

– Pukeutumiskoodit ovat ymmärrettäviä – juhlissa, kaupan kassalla tai sairaalan leikkaussalissa ei voi pukeutua kuten haluaa. Mutta mitään sisustuskoodeja ei ole. Omaan kotiinsa voi aivan hyvin kerätä tavaroita kierrätyskeskuksista ja kirpputoreilta. Kunnostamalla niistä saa tyylikkäitä.

– Suurin virhe, jonka sisustuksessa voi tehdä, on sisustaa muiden hyväksynnän saamiseksi. Jos kodista tehdään näyttämö, on tehty suuri moka.

Muumiallergia rahastuksesta

Monesti virheeksi osoittautuu myös harkitsematta tehty ratkaisu.

– Sellaista edustaa shoppailtu sisustus: ostan tämän, koska tämä tuntuu juuri nyt hyvältä. Vaihtelua haluava voi toki mennä niin sanottuun sisustuksen karkkikauppaan eli liikkeeseen, josta saa hankittua vaikka kirkkaankeltaisen teekannun, papukaijakuvioisen tyynyn tai pinkeistä lasihelmistä tehdyn oviverhon. Tuollaiset asiat tuovat sisustukseen vähäksi aikaa vaihtelua, "karkkia", ja kyllähän sitä karkkipäivän voi joskus pitää.

Omaperäisyys voi olla fiksumpi valinta kuin muiden myötäileminen. Suomen kaltaisessa pienessä maassa villitykset näkyvät usein lähes joka kodissa ja kadunkulmassa.

– Minulla on esimerkiksi nykyisin ihan kauhea muumiallergia – vessapapereissa ja kondomeissa en ole vielä muumeja nähnyt, mutta varmaan ne sinnekin ilmestyvät. Vaikka muumien tarinat ovat nerokkuudessaan upeita ja kirjojen kuvitukset taivaallisia, muumibisneksessä näen vain rahastuksen. Sitä paitsi kaupallisena merkkinä se on mielestäni aika tylsä.

Studio55.fi/Piia Simola

Kuvat: Colourbox.com, Lehtikuva

Lue myös:

    Uusimmat