Hääyö suoraan helvetistä

Saatan olla maailman ainoa tuore rouva, joka hääyönään vaihtoi yhtä mittaa lakanoita ja joutui kiertämään majataloa kesäyön tihkusateessa ilkosillaan!

Astuin avioon onnea säteillen eräänä kesäkuisena lauantaina. Mies oli aika hermostunut ennen vihkitoimitusta, hän kun ei ollut tottunut olemaan huomion keskipisteenä.

Kuulin vasta iltapalaa nauttiessamme, että miehen kaveri oli antanut hänelle "jonkin rauhoittavan pillerin". En ollut uskoa korviani. Mies joka saarnasi minulle päänsärkylääkkeistäkin, oli ottanut jotakin epämääräistä rauhoittavaa lääkettä, jonka nimeäkään hän ei tiennyt?

– Lääkkeistä puhuen, taisin muuten unohtaa laktoosipillerit tänään, hän mutisi katsellen äkkiä epäluuloisesti kermakakun rippeisiin, joita juuri pisteli suuhunsa.

Silloin mieleeni iski ensimmäinen epäilys siitä, että hääyöstäni ei välttämättä tulisi kauhean romanttinen kokemus. Ilman laktoosilääkettä tilkkasta suurempi laktoosiannos ajoi yleensä miehen myöhemmin vessaan tuntikausiksi

Romantiikka kaukana

– Maha on kipeä, mies valitti vieden kädet vatsalleen, kun saavuimme sänkykamariin.

Ohjasin hänet vessaan ja vedin päällimmäiset vaatteet äkkiä pois. Mielessäni kävi kyllä, että olin suunnitellut riisuvani puolisoani ihan toisissa merkeissä, mutta hätä ei lue lakia.

Miehen housuntaskusta löysin onneksi lääkkeen painopakkauksen kuoren, jonka kääntöpuolella oli valmisteen nimi. Soitin tutulle farmaseutille, joka vakuutti lääkkeen vaikutusten haihtuvan yön yli nukkumalla. Koska lääke oli aika vahvaa, mies varmaan nukkuisi kuin tukki eikä tietäisi mitään maailman menosta moneen tuntiin, hän selvitti.

Samassa mies valahtikin pitkäkseen sohvan reunalle, josta sain hänet lievää väkivaltaa käyttäen tuupituksi kukilla ja vaaleanpunaiselle harsoilla koristeltuun parisänkyyn. En tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa, joten en tehnyt kumpaakaan. Sen sijaan aloin pujottautua varovasti pois omasta koltustani.

Eevan asussa ulkosalle

Olin ilkosillani ja juuri aikeissa pukeutua tarkoitusta varten varattuun silkkiseen yöpukuun, kun epämääräinen ääni sängyltä havahdutti minut ja huoneeseen levisi kamala löyhkä. Vain puoliksi hereillä ollut mies oksensi sänkyyn.

Ei ollut tehtävissä mitään muuta kuin kerätä lakanat ja toimittaa ne jonnekin ulkosalle ja pestä mies miten parhaiten pystyin. Pihalla näkyi olevan roskis, ja kaapista löytyi puhtaita lakanoita.

Ajattelin jouduttaa asioita ja nostin likaiset lakanat kiireesti nyytissä ikkunasta ulos. Ikkuna oli ylösnostettavaa amerikkalaista mallia, ja kurottauduin siitä hätäisesti. Jollakin ihmeen tavalla matto lipesi altani, ja muutaman kauhuntäyteisen hetken ajan yritin pitää kiinni ikkunalaudasta. Turhaa oli työni: tulin kuperkeikkaa alas lakanoiden kanssa. Onneksi alla oli nurmikko.

Ääni pensaasta

Entä nyt? Ikkuna oli niin korkealla, etten yltänyt kiipeämään takaisin. Minulla ei ollut päälläni yhtään mitään piilolinssejä sekä korva- ja kaulakoruja lukuun ottamatta. En taatusti voinut verhoutua myöskään vieressäni oleviin likaisiin lakanoihin.

Kiersin talon ympäri pusikoissa piilotellen. Majapaikkanamme oli vanha kartanohotelli, ja siellä täällä ikkunoista näkyi vielä valoa. Pysähdyin kuin naulittuna, kun näin yhdellä portaalla miehiä tupakalla. He eivät saaneet nähdä minua, mutta he voisivat auttaa!

Piilouduin syvälle läheiseen pensaaseen ja huusin heille. Miehet näyttivät niin ällistyneiltä kuin odottaa saattaa, kun viereisestä puskasta kajahtaa äkkiä naisen ääni, joka määrää tuomaan itselleen "jotakin peittävää päällepantavaa, pitkä takki tai vaikka lakana, ja äkkiä sittenkin". Jonkin ajan perästä kuitenkin sain kuin sainkin pensaaseeni pitkän poplarin, jonka napitin kiireesti kurkkuun saakka.

Olin jopa vähän ylpeä itsestäni, kun pystyin selvittämään tilanteen muutamalla sanalla. Takin palauttaisin tunnin sisään, nyt tarvitsisin vain jakkaran.

Lakanasouvi jatkuu

Jakkaran saatuani kampesin itseni takaisin sisään hääsviittini ikkunasta. Miestä oli mahdotonta saada hereille. Hän vain kuorsasi autuaan tietämättömänä hääyöstään tai muusta maailmasta.

Niinpä päätin antaa hänen nukkua ja rullasin uudet lakanat hänen alleen miten parhaiten pystyin. Juuri kun olin saanut ne miten kuten paikalleen, tulin ajatelleeksi, että ne olivat hirveän hintavat pellavalakanat. Jos kävisi taas huonosti, joutuisimme maksamaan tuhoamistamme lakanoista kovan hinnan. Päättäväisesti kiskoin uudetkin lakanat pois sängystä ja levitin tilalle kaksi kerrosta kertakäyttölakanoita ja alle muovipusseja.

Aamun valjetessa kyyhötin sohvalla puoliunessa ja täysissä pukeissa. En enää halunnut ottaa mitään riskejä! Mies oli vielä aamulla hyvin hiljaista poikaa. Pitkän suihkun jälkeen alkoi kuitenkin ruusuisempi aika, kun mies parka yritti kaikin keinoin korvata helvetillisen hääyöni!

Teksti: MTV3 Helmi
Kuvat: Shutterstock

Lue myös:

    Uusimmat