USA, 2007. Ohjaus, käsikirjoitus, kuvaus ja musiikki: Robert Rodriguez. Leikkaus: Robert Rodriguez, Ethan Maniquis. Tuotanto: Robert Rodriguez, Elizabeth Avellan. Pääosissa: Rose McGowan, Marley Shelton, Freddie Rodriguez, Josh Brolin. Michael Biehn. Kesto: 106 min. Levittäjä: FS Film.
Kaksi elokuvaa yhden hinnalla on Quentin Tarantinon ja Robert Rodriguezin yhteinen kesäpaketti. Tosin Skandinaviassa elokuvat esitetään erikseen. Kesäkuussa ensi-iltansa saanutta Tarantinon ohjaamaa Death Proofia seuraa nyt Robert Rodriguezin zombi-pläjäys Planet Terror. Tarantino ja Rodriguez tekevät kunniaa 1970-luvulla voimissa olleelle trash-elokuvalle, naarmuuntuneille filmeille, tolkuttomille juonikudelmille, seksille ja niljakkaalle näyttelemiselle, ja kylpevät samalla oman nuoruutensa nostalgiassa.
Rodriguezin Planet Terrorissa hallituksen salainen hermokaasukokeilu tuottaa zombeja, jotka alkavat aggressiivisesti terrorisoida amerikkalaista pikkukaupunkia. Operaatiota johtaa Bruce Willisin näyttelemä kivikasvo. Sotaisia hyypiöitä kutsutaan nimellä ”sicko”. Vain muutamat onnekkaat välttyvät zombi-tartunnalta. Veri suihkuaa, raajat irtoavat, silvotut kivekset vierivät lattialla ja ihmisliha mätänee lähikuvissa.
Tarinan keskushenkilö on jalkansa menettänyt strippari Cherry Darling, jonka jalattomuudesta on tarinassa huomattavaa hyötyä. Cherryn uusi tekojalka on nimittäin konekivääri, jolla hän voi näppärästi listiä verenhimoiset, aivoja kaivertavat zombit. Taiston tiimellyksessä rosoinen intohimo syttyy Cherryn ja hänen entisen rakastettunsa välillä. Elokuva tekee loppua monta kertaa, ja sitten sama rumba jatkuu taas. Liian pitkään.
Planet Terrorissa musiikilla, ääniraidan kuopilla ja puuttuneella filmikelalla luodaan tuntua ajan patinoimasta elokuvasta. Elokuvan toiminta on esikuvilleen uskollisesti hysteeristä, mautonta ja makaaberia, usein sitä on vastenmielistä katsella. Ironiaa ei mäiskeen keskeltä löydy riittävästi.
Tarantino ja Rodriguez tuntevat esikuvansa perinpohjaisesti ja hallitsevat suvereenisti elokuvan välineenä. Rodriguez on teoksensa todellinen monitoimimies: käsikirjoittaja, ohjaaja, kuvaaja, leikkaaja, säveltäjä ja tuottaja. Mutta tarvitseeko roskaviihde vanhojen elokuvien tarkkoja jäljitelmiä? Eikö paras lääke gore-kuumeeseen olisi alkuperäinen tavara, Romeron, Carpenterin ja Raimin elokuvat? Rodriguezin verbaaliset ja visuaaliset vitsit ovat joskus hauskoja mutta ne ovat samalla myös vanhoja vitsejä.
Parivaljakko Tarantino ja Rodriguez tekevät elokuviaan luultavasti sekä huvin vuoksi että ärsyttääkseen konservatiivisia ja sofistikoituneita katsojia. Radikaaleja näiden keski-ikäisten poikien elokuvat eivät kuitenkaan ole, sillä trash on hiljalleen hivuttautunut ja jäänyt pysyvästi osaksi valtavirtaa.
Teksti: Minna Karila