Georgia etsii ratkaisuja pakolaisongelmaan

Sotaa pakeni Georgian puolella noin 127 000 ihmistä, joista 68 000 on nyt palannut koteihinsa. Venäjän puolella, Pohjois-Ossetiassa sotaa joutui pakenemaan noin 360 00 ihmistä.

YK:n ja georgialaisviranomaisten arvioiden mukaan vielä noin viisi tuhatta georgialaista palaa kotiinsa ennen talvea.

Arvio jättää kuitenkin kymmenien tuhansien ihmisten kohtalon epäselväksi. Ongelmaa pahentaa se, että edellistenkin konfliktien pakolaiset ovat yhä vailla pysyvää kotia.

- Pakolaisuus ei ole uusi ongelma Georgiassa, kertoo YK:n pakolaisjärjestön Gorin aluejohtaja Stefano Berti.

- Täällä on jo ennestäänkin 240 000 pakolaista edellisistä konflikteista, erityisesti Abhasian kriisistä 1992-1993. He elävät vielä nytkin ilman pysyvää sijoituspaikkaa, vaikkakin toki erilaisessa tilanteessa. Hallitus yrittää löytää ratkaisun myös heille, ei vain näille elokuun sodan tuottamille pakolaisille.

Uusia kyliä rakennetaan valtion laskuun

Georgiassa rakennetaan parhaillaan rivakkaan tahtiin uusia asuntoja elokuun sodan pakolaisille. Eri puolilla maata on meneillään ainakin viisi kylärakennusprojektia. Valtio on luvannut antaa kylistä ilmaisia asuntoja pakolaisille.

Gorin kaupungin lähistölle on nousemassa Shauswebiksi nimetty pieni asutuskeskus, johon rakennetaan noin 160 taloa. Myös alueen infrastruktuuri rakennetaan alusta lähtien. Kylät tarvitsevat muun muassa teitä, kouluja ja kauppoja.

Rakennushankkeiden tavoiteaikataulu on tiukka, talot on luvattu saada asuttavaan kuntoon jo kuukauden kuluttua, 15. marraskuuta. Toistaiseksi useimmat talot ovat vielä täysin kesken, vain osa seinistä on pystyssä. Yhdessäkään talossa ei ole vielä kattoa.

Moni palaa jo puskurivyöhykkeelle

Gorin pakolaisleiri on ollut viime kuukauden ajan noin 2400 ihmisen koti. Nyt suurin osa heistä on jo aikeissa palata koteihinsa. On jo aikakin, sillä suuri osa leirin kevyistä teltoista ei sovellu talvikäyttöön.

Kiguashvilin perhe on asunut leirillä lähes sen perustamisesta alkaen. Trujavin kylästä tullut perhe pakeni taisteluita ensin Tbilisiin ja päätyi lopulta tänne.

- Nyt olemme jo lähdössä kotiin, meille sanottiin että sinne voi jo mennä, perheen isä, rakennusmies Bahtang Kiguashvili kertoo. Perheessä on kolme lasta.

- Kun lähdimme tänne, kaikki piti jättää taakse. Emme voineet ottaa mukaamme mitään. Pääsin kuitenkin käymään kotona jo eilen ilman perhettä katsomassa paikkoja, ja näin että tilanne on rauhallinen. Talo ja tavarat odottavat siellä.

Samalla leirillä asuvan Lali Lapadzen tilanne on murheellisempi. Hän menetti poikansa rintamalle elokuun taisteluissa. Lapadze kantaa nyt rinnassaan kuolleen poikansa valokuvaa ja pukeutuu mustaan huiviin suruajan merkiksi. Pian suruviestin jälkeen selvisi myös, että kotitalokin on mennyttä.

- Haluaisin jo kovasti lähteä täältä, mutta minulla ei ole enää kotia. Kaikki on tuhottu tai ryöstetty, kaikki on mennyt. Ei ole kattoa pään päällä, ei edes omia ruokailuvälineitä, Lapadze sanoo.

Myös käytännön elämä telttaleirillä on raskasta.

- Ensimmäinen viikko vielä menetteli, mutta puolitoista kuukautta teltassa on jo todella vaikeaa. Minulla ei ole edes muita kenkiä kuin sandaalit, ja talvi on tulossa.

(MTV3-STT)