Frank Fredericks on hämmästyttävä pikajuoksija. Tiistaina hän voitti Helsingissä Maailmankisojen sadan metrin juoksun kaikkien aikojen kolmanneksi parhaalla tuloksella 9,87.
Vieläkin hämmästyttävämpi kuin koleassa 1,9 m/s puhaltaneessa tuulessa tehty aika, oli Fredericksin rauhallinen olemus kisan jälkeen. Moni muu olisi hihkunut riemusta ja julistanut itsensä Atlantan voittajaehdokkaaksi. Mutta namibialainen nojasi rauhallisesti tuolinsa selkänojaan ja kommentoi suoritustaan yhtä viileästi kuin aina muulloinkin.
-Juoksu on aina hyvä, kun se on parempi kuin edellinen, Fredericks aloitti eikä suostunut ylisanoihin, vaikka houkuttelu oli kovaa.
-Sikäli se oli täydellinen juoksu, etten ole koskaan juossut paremmin, hän jatkoi tavoilleen uskollisena.
Tuloksen takana oli paljolti Fredericksin parantunut lähtö, joka osui Helsingissä aivan nappiin. Kiihdytyksen jälkeisen rennon juoksemisen 200 metrin erikoismiehenä pidetty Fredericks on aina osannut, ja osasi tiistainakin.
Atlanta nousi tietysti puheenaiheeksi numero yksi, mutta sekään ei saanut Fredericksiä innostumaan. Puhe pysyi tasaisena, korkeintaan kulmakarvat kohosivat kuin ihmetellen, että mitä te tuollaisia.
-Minä en ole ahne. Atlantaan on vielä pitkä matka. Tiedän vain, että minun on oltava siellä terve ja kunnossa. Kilpakumppanit eivät ole huolenaihe, Fredericks mietiskeli.
-Tehkööt minusta suosikin, jos haluavat. Minä en ota paineita, vaan pidän hauskaa, kertoi tämän hetken maailman nopein mies ja jätti Atlantan matkavalintansa arvailun varaan.
(STT)