Fanipostia Angelalle

Illastitte seurueenne kanssa eräässä vanhankaupungin kellariravintolassa, jonne minäkin ujuttauduin valokuvaajan kera. Halusin haastatella Teitä Helsingin Sanomiin. Kun illallinen oli ohi, tulin avustajienne hätistelyistä huolimatta lähellenne ja pyysin saada esittää kysymyksen.

"Nein", vastasitte.

Jo silloin saatoin todeta, että olette peloton nainen.  Iso musta auto, joka kiidätti Teitä Stralsundista kohti Berliiniä, ohitti vuokra-Golfini ainakin 120 kilometrin tuntinopeudella. Tie oli valaisematon, kapea ja mutkainen Landstrasse, jota reunusti tiuha poppelirivistö.

En nelivuotisen kirjeenvaihtajakauteni aikana koskaan saanut Teiltä haastattelua. Olen siitä pahoillani, mutta en kanna kaunaa. Tiedän, että Saksan liittokansleri on yksi maailman kiireisimmistä ihmisistä.

Olen kuitenkin päässyt kanssanne samalle Bild Zeitungin sivulle alkutalvesta 2008. Meistä molemmista oli kuvat, eikä omani ollut paljon Teidän kuvaanne pienempi. Me kumpikin kommentoimme lehdelle Nokian tehtaan sulkemista Bochumissa. Näkökulmamme olivat erilaiset.

Nokian toiminta Bochumissa ei ollut tyylikästä, mutta olen sitä mieltä, että Teidän toimintanne nokialaisia kohtaan ei ollut kohtuullista. Arvostelitte yhtiötä ja soititte peräti nuhtelupuhelun Olli-Pekka Kallasvuolle. Teidän kannatti se tehdä, sillä se kasvatti kansansuosiotanne. Näytitte, että Teissä on populistin vikaa. Useimmissa menestyvissä poliitikoissa on.

Menestyvän saksalaisen poliitikon kuuluu pitää jalkapallosta, mutta Te taidatte olla aito fani. Muistan, kuinka aiheutitte hämmennystä monisatapäisessä toimittajajoukossa kesäkuussa 2006. Kommentoitte tiedotustilaisuudessa innostuneeseen sävyyn lähestyviä jalkapalloilun MM-kisoja. Joku lausui ääneen, ettei suhteenne jalkapalloiluun ole yleisesti tiedossa. "Kukaan ei ole kysynyt", vastasitte.

Faniutenne sai tuta Puolan silloinen presidentti, nyt jo edesmennyt Lech Kaczynski. Hän oli vieraananne, kun Saksa ja Puola kohtasivat MM-kisojen alkulohkon ottelussa. Ette kyennyt hillitsemään tuuletuksianne, kun Oliver Neuville laukoi lisäajalla Saksalle 1-0-voiton. Ette ehkä huomannut, että vieraanne kasvoilta saattoi lukea kaikki ne tappiot, jotka Puola on viimeksi kuluneiden 500 vuoden aikana Saksalle kokenut.

Jalkapalloinnostuksestanne todistaa myös se, että olette kakkosbundesliigaa tahkoavan itäsaksalaisen Energie Cottbusin kunniajäsen. Kaapissanne Teillä on seuran kymppipaita.

Rouva liittokansleri. Arvelen, että Saksan kansa arvostaa teitä siksikin, että hallitsette mitä erilaisimmat julkisuustilanteet. Huhtikuussa 2008 maailman median mielenkiinto suuntautui  iltapukunne avonaiseen kaula-aukkoon Oslon uuden oopperatalon avajaisissa. Kommentoitte huomiota lehdistöpäällikkönne välityksellä. Mielenkiinto oli teille yllätys, eikä huomion kerääminen suinkaan ollut tarkoituksenne. Tämä kuvastaa suhdettanne julkisuuteen laajemminkin.

Haluaisin vielä palata vuoden 2009 vaalien jälkeisiin päiviin. Melko tarkkaan neljä vuotta sitten kohtasimme toistaiseksi viimeisen kerran. Olitte juuri voittanut vaalit, ja toimittajat tenttasivat Teitä puolueenne päämajassa Berliinin Klingelhöferstrassella. Kysyin Teiltä, miten johtamanne oikeistohallitus aikoo suhtautua ydinvoimaan.

"Katsotaan nyt, miten asiassa edetään", pyörittelitte vastauksessanne.

En minä ettekä Te voineet silloin tietää, miten merkityksellisestä asiasta oli kysymys.

Vain vuosi tästä, ja olitte oikeistohallituksenne kanssa kumonnut edellisten hallitusten päätökset. Annoitte ydinvoimalle jatkoaikaa. Maaliskuussa 2011 tapahtui Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus, ja mitä teitte Te? Pyörsitte viisi kuukautta aiemmin tehdyt päätökset ja nopeutitte ydinvoiman alasajoa Saksassa.

Yksi kutsuisi sitä takinkäännöksi, toinen poliittiseksi herkkävaistoisuudeksi. Yhtä kaikki, Teidän kannatti tehdä se. Se lisäsi kansansuosiotanne.

Kunnioitettu rouva liittokansleri. Onnittelen Teitä vaalivoitosta ja toivotan menestystä vaativassa tehtävässänne!