Facebook kaipaa ministereitä

Yhteisöpalveluissa päivitetään omaa profiilia, vaihdetaan tietoja, ajatuksia, kuvia ja videoita sekä pidetään yhteyttä tuttuihin. Monille palvelut ovat myös keino tuoda omia mielipiteitään ja arvojaan esille.

Siksi onkin yllättävää, että ministereistämme vain puolet käyttää suosittua Facebookia. Käytännössä kokeiltuna heistäkin vain kuusi on itse luonut oman profiilinsa. Sellainen löytyy Mari Kiviniemiemeltä, Paula Lehtomäeltä, Suvi Lindéniltä, Alexander Stubbilta, Astrid Thorsilta ja Henna Virkkuselta.

Matti Vanhaselta, Jyrki Kataiselta ja Anni Sinnemäeltä löytyvät omat sivut, mutta ne näyttävät enemmänkin puoluetoimiston tai avustajien ylläpitämiltä.

Facebookin ulottumattomissa

Sirkka-Liisa Anttilalta, Tuija Braxilta, Liisa Hyssälltä, Jyri Häkämieheltä, Mauri Pekkariselta, Paula Risikolta, Jan Vapaavuorelta, Anu Vehviläiseltä, Paavo Väyryseltä ja Stefan Wallinilta satunnainen Facebook-surffailija ei löytänyt tunnistettavia sivuja ollenkaan.

Sosiaalista mediaa tutkinut yliopistonlehtori Janne Matikainen Helsingin yliopistosta pitää nettiä poliitikoille hyödyntämättömänä voimavarana.

- Tietysti sitä kautta he saisivat tietoa siitä, mitä ihmiset ajattelevat asioista. Sillä tavalla he olisivat ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa. Sitten tietysti vaalien aikaan he voisivat olla yhteydessä äänestäjiin ja kamppailla omien asioiden puolesta.

Suomalaisministereistä sosiaalisen median mahdollisuuden ovat havainneet ainakin opetusministeri Virkkunen, ulkoministeri Stubb ja kuntaministeri Kiviniemi. He ovat Facebookin lisäksi aktiivisia Twitterin käyttäjiä.

Kiviniemi on ottanut sosiaalisen median ja etenkin Facebookin käytön tavakseen.

- Vastailen siellä samaan tapaan viesteihin ihan kuten vastaan sähköpostiviesteihin töissä. Siitä on sellainen 25-30 prosenttia työhön liittyvää viestintää ja loput tavallista yhteydenpitoa ystäviin ja tuttuihin, ministeri kertoo.

Vieras ympäristö arveluttaa

Kiviniemi on pannut merkille, ettei kollegoja Facebookista juurikaanlöydy.

- No totta kai olisi ihan mukava, jos siellä olisi isompi joukko myöskin politiikan ihmisiä. Jo nyt siellä on aika paljon kansanedustajia, mutta ei toki montaa ministeriä. Mutta jos oikeasti on kyse työasioista, niin kyllä keinot viestiä ovat erilaisia kuin Facebook, Kiviniemi selventää.

Matikaisen mukaan usean poliitikon pitää loitolla sosiaalisesta mediasta pelko ajan riittämisestä ja heikko usko omiin teknisiin kykyihin.

- Se voi olla monille ihan uudenlainen ja vieras ympäristö. He miettivät, miten sitä ihan teknisesti käytetään ja miten siellä tulisi toimia.

Maailmalta osuvin esimerkki sosiaalisen median ja politiikan yhteistyöstä on Yhdysvaltain presidentti Barack Obaman vaalikampanja. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan Obaman voitto ratkesi sosiaalisten medioiden avulla.

Katso Kirsi Alm-Siiran juttu (Seitsemän uutiset 28.12.2009)