Ex-poikaystäväni vikittelee kavereitani

Lausumattoman sopimuksen mukaan kavereiden poikaystäviä ei vokotella, ei edes yritetä. Pitääkö kaverille olla solidaarinen vielä silloinkin, kun suhde on päättynyt?

Rakastuminen tunnetusti koettelee ystävyyttä, sillä ainakaan rakkauden alkuhuumassa ei aikaa tunnu riittävän muille kuin omalle kullalle. Ihanintahan olisi jakaa aikaa kaikkien tärkeiden ihmisten kanssa yhtä aikaa, mutta sekin on hyväksyttävä, että joskus kaverit ja oma rakas eivät vain tule toimeen keskenään.

Toisinaan kaverit näkevät jo hullaantumisen alkumetreillä, että orastava suhde on tuhoon tuomittu. Tosiystävyys kestää senkin, kun kaverit yrittävät varoitella ja toppuutella syöksymästä pää edellä harmeihin.

Kansainvälisen ja lausumattoman sopimuksen mukaan kaverin poikaystävä on tabu. Hänen kanssaan ei edes flirttailla, vaan häneen suhtaudutaan kuin veljeen, serkkuun, luokkakaveriin, naapurinpoikaan, jäätelöauton kuljettajaan, rautakaupan myyjään – kaverin poikaystävään ei ole lupa kajota. Ystävyyden raja menee juuri tässä.

Haku päällä minullakin

"Make on hyvännäköinen ja valitettavasti tietää sen itsekin. Vaikka en itsekään ole omasta mielestäni mikään petolintu, hänen peräänsä kääntyvät kaikki katsomaan. Asiaa auttavat kunnon vetimet: laatuvaatteet ja moottoripyörä.

Suhteemme aikana välini kavereihin jäähtyivät, sillä komea poikaystäväni oli liian suuri houkutus monelle. Make ei tosin tuntunut huomaavan muita kuin minut, hänen tyyliinsä kuului tietty välinpitämättömyys toisia kohtaan.

Syyttäisin mielelläni väliemme rikkoutumisesta hänen kylmyyttään, mutta silloin valehtelisin. Maken kanssa juttu loppui mustasukkaisuuteen. Paha tunnustaa, mutta minä en luottanut häneen enää, vaikka en voinutkaan osoittaa mitään todellista syytä tai yksittäistä tapausta, mikä olisi todistanut uskottomuudesta.

Jostakin syystä Make jäi pyörimään kaveripiirini liepeille suhteemme päätyttyä. En pidä itseäni mitenkään ylivertaisena kaveriporukassani, jossa on oikeita kaunottaria, mutta sittenkin olen vähän hämmästynyt. En usko hänen tutustuneen kavereihini kovinkaan hyvin suhteemme aikana, joten nykyinen tilanne tuntuu vähän kyttäämiseltä, vaikka en haluaisikaan kuulostaa itserakkaalta.

Kaveripiirissäni Make on alkanut aiheuttaa hajaannusta, osa kavereistani on selvästi valmiita suhteeseen hänen kanssaan, loput ovat valmiina juoruilemaan minulle, kenen kanssa ovat hänet nähneet. Olen kiusallisessa jamassa, toisaalta en haluaisi kuulla Makesta enää mitään, toisaalta on luonnollista seurata mitä exille kuuluu.

Olemme kavereitteni kanssa pystyneet juttelemaan kaikista aiheista, vaikeistakin, mutta nyt Makesta on tulemassa ensimmäinen ongelma. Jos sanon kavereille, että en halua kuulla hänestä mitään, vaikutan vihaisemmalta kuin oikeasti olen.

Kovin teennäistä on kyllä miettiä hänen ja jonkun kaverinikin välistä suhdetta, vaikka osaisin hyvin neuvoa, mistä Make erityisesti pitää ja mitä hän mahtaa tarkoittaa sanoessaan sitä tai tätä. Tämähän on vain kaveriporukka, ei mikään kommuuni, jossa jaetaan kaikki omaisuudesta ja rakastajasta lähtien!

Tietysti toivon Makelle ja kaikille kavereilleni pelkkää hyvää, enkä voi seistä kenenkään onnen tiellä. Itselläni on haku päällä, joten miksi kieltäisin sen muilta?

En kuitenkaan osaa suhtautua Makeen kuten muihinkaan entisiin poikaystäviini välinpitämättömästi, ovathan he aikanaan merkinneet jokainen minulle jotakin erityistä. Osan kanssa erosin riidellen, osan kanssa sulassa sovussa, kaikki he ovat nyt menneen talven lumia. En myönnä, että minulta olisi jäänyt mitään hampaankoloon Makenkaan osalta, mutta ei hän ole minulle mitenkään merkityksetönkään ihminen.

Nähdessäni Maken ja jonkun kavereistani tunnen jotakin, jota en osaa selittää. Ehkä siinä on ripaus mustasukkaisuutta, surua toteutumattomista toiveista, hiven syyllisyyttä ja katumusta. Toivon, että tunteissani on myös iloa ystävieni puolesta.

Teksti: Helmi/MTV3

Lue myös:

    Uusimmat