Evakkoonlähdöstä 70 vuotta - menneitä muisteltiin juhlavaelluksella

Maatilan pihapiiriin, Virolahtelaiselle kokoontumispaikalle oli kerääntynyt puolen tuhatta ihmistä. Kaikki kuuntelivat vakavana kirkkoherran hartauden ennen evakkomatkan alkua.

Tänään tilanne oli lavastettu, mutta 70 vuotta sitten tilanne oli täyttä totta, kun koti ja kotiseutu oli jätettävä. 

- Kyllä se ikävältä tuntui, kun koti piti jättää. Lehmät kasata ja lähteä. Heinäkuinen päivä oli. Lämmin, kaunis päivä, tuolloin 14-vuotias Laura Kaituri muistelee. 

Nyt seitsemän vuosikymmentä myöhemmin samat muistot tulivat Kaiturin mieliin. Aika on kuluttanut kuitenkin suurimman haikeuden pois.

- En tiedä, onko se enää niin haikeaa. Siihen on tottunut ja aikaa on kulunut, mutta kyllähän ne tällaisena päivänä monenlaiset muistot vahvasti mieleen tulevat, Laura Kaituri kertoo.

Virolahden Karjalaseuran ja Evakkolapset ry:n järjestämällä muistovaelluksella tunteet olivat monella muullakin herkässä. Vanhat asusteet, hevoset kärryineen ja museoajoneuvot loivat osaltaa ilmapiiriä.

- Sanotaan, että lähtöpaikalla kun hevoskärryyn lastasivat, niin kyllä se niin kuin pikkusen tuota, ensimmäisellä evakkomatkalla itse syntynyt Ilmari Jyrälä keskeyttää lauseen ja näyttää silmäkulmaansa. 

Toinen lähtö

Samoin kuin Jyrälä ja Kaituri perheineen, pääosa Karjalan evakoista ehti palaamaan takaisin kotiseudulle.

Neuvostoliiton suurhyökkäys kesällä 1944 pakotti karjalaiset kuitenkin uudelleen evakkoon. Moni oli ehtinyt rakentaa kodin uudelleen entisille kotikulmille.

- Kyllä se varmaan katkerampaa silloin oli. Taasko pitää lähteä ja jättää kaikki. Sitten on vaan menty eteenpäin. Eteenpäin on elävän mieli, sanotaan, muiden mukana vaelluksella mukana kävellyt Laura Kaituri sanoo.

- Se alkoi jonkinlaisella vimmalla. Annettiin jonkinlainen maatilan tilkku ja voi sanoa, että alettiin oikein raivolla rakentamaan uutta, Ilmari Jyrälä puolestaan muistelee.