EU taistelee lähipäivät maataloustuista

Luxemburgissa on edessä pitkiä öitä, kun EU-maat, komissio ja parlamentti neuvottelevat tästä illasta eteenpäin EU:n maataloustukien jakoperusteista vuodesta 2015 alkaen.

– Uskon, että kaksi vuotta kestänyt neuvottelu saadaan viimeistään aamuyöstä keskiviikkona päätökseen, arvioi lukuisat EU:n maatalousneuvottelut istunut Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Risto Artjoki.

Suomen EU:lta saamien maataloustukien määrä säilyy seuraavallakin rahoituskehyskaudella samalla tasolla. Sekä hallitus että yrittäjäjärjestö MTK vaativat kuitenkin useita muutoksia komission esityksiin tukimuotojen yksityiskohdista.

Lisää joustoa tuotantotukiin

Suomi haluaa lisää rahaa ja joustoa tuotantoon sidottuihin tukiin. Nykyisin suomalaisviljelijät saavat tätä tukea nautojen ja lampaiden kasvattamiseen sekä öljy- ja valkuaiskasvien viljelyyn. Viljelijöiden etujärjestö MTK haluaa mukaan sika- ja siipikarjan. Sianlihan ja siipikarjan tuotanto on Suomessa taloudellisesti tärkeää: niistä saadaan yhteensä viidesosa maatalouden markkinatulosta

– Lihantuotanto, varsinkin sianlihantuotanto on ollut aikamoisessa kriisissä jo useamman vuoden. Sen tuki on jatkuvasti pienentynyt komission päätösten mukaan, MTK:n tutkimuspäällikkö Johan Åberg sanoo.

Aiemmin Suomi pystyi maksamaan omasta kassastaan sika- ja siipikarjan tuottajille tutuvaa tukea, mutta EU on määrännyt tähän kansalliseen tukeen rajuja leikkauksia. Niinpä Suomi yrittää nyt neuvotella sika- ja siipikarjan EU:n maksamien tuotantotukien piiriin.

– Me olemme ajaneet sitä. Katsomme, että se olisi hyvä instrumentti. Ja parlamentti on myös sillä kannalla, että tukijärjestelmiä pitäisi voida käyttää laajemmalle joukolle eläimiä kuin mitä komissio on esittänyt. Meille tärkeintä on, että EU:n maatalouspolitiikassa voi käyttää joustavasti tukimuotoja, jotta saadaan kotieläintuotantoa säilytettyä Suomessa, Risto Artjoki kertoo.

Asian läpisaaminen on kuitenkin erittäin vaikeaa, sillä monet jäsenmaat vastustavat uusien tuotteiden ottamista tuotantoon sidottujen tukien piiriin.

Sokerikiintiöt halutaan pitää

Toinen Suomelle keskeinen asia on sokerikiintiöiden säilyttäminen mahdollisimman pitkään.

– Sokerikiintiöistähän jäsenmaat päättivät aikoinaan, että niitä jatkettaisiin vuoteen 2017 saakka. Parlamentti ajaa vuotta 2020. Uskon, että siihen johonkin välimaastoon kiintiöiden jatkuminen sovitaan, Artjoki arvioi.

Tuottajien etujärjestö MTK korostaa, että tuotantokiintiöt takaavat kaksi asiaa: vakaan hinnan sokerijuurikkaan tuottajille sekä kotimaisen sokerin saannin. Suomessa kotitalouksien ja teollisuuden käyttämästä sokerista noin puolet on kotimaista.

– Se on nähty muutamina viime vuosina maissa, jotka ovat luopuneet omista sokerikiintiöistään aikaisemmissa reformeissa, että siellä on jouduttu käytännössä sokeria säännöstelemään. Ja esimerkiksi Irlannista makeisteollisuus on aika pitkälti lähtenyt pois maasta, koska sokerin saanti on äärimmäisen vaikea, kun ei ole omaa tuotantoa, Johan Åberg sanoo.

Viherrytystä omilla vai komission ehdoilla?

Kolmas Suomelle tärkeä asia neuvotteluissa on viherryttäminen eli ympäristösuojelun huomioiminen. Hallitus ja MTK haluavat pitää kiinni Suomen omasta, vapaaehtoisesta ympäristö-ohjelmasta, jonka kehutaan olevan paljon komission esityksiä tehokkaampi väline ympäristön suojelussa.

– Meillä on Suomessa käytössä ollut jo pitkään niin sanottu ympäristökorvausjärjestelmä, joka on vapaaehtoinen, mutta johon sitten kuitenkin yli 90 prosenttia Suomen maatiloista on sitoutunut. Komission esittämä viherryttäminen ei meidän mielestämme tuo mitään lisäarvoa ympäristönsuojeluun, vaan tuo vain lisää byrokratiaa, Åberg toteaa.

– Komission esitys lähtee siitä, että Keski-Euroopassa, missä on monokulttuuria esimerkiksi maissin viljelyssä, niin siellä on tarvetta lisätä luonnon monimuotoisuutta. Mutta meillä Suomessa tällaista suurta monimuotoisuusongelmaa ei ole. Suomen järjestelmä on huomattavasti tiukempi. Lannoituksen pitää perustua maa-analyyseihin. Fosforin ja typen käyttöä on rajoitettu. Siellä on pellon pientareita, suojavyöhykkeitä ja niin edelleen, Åberg luettelee.

Asia nähdään ministeriössä samalla tavalla.

– Suomella valtaosa viljelijöistä ja pinta-alasta on mukana hyvin toimivassa ympäristöohjelmassa, jota parhaillaan tehdään vielä paremmaksi ja tarkemmin suunnatuksi. Suomen kannalta se on se tapa, jolla ympäristön tilaa parannetaan kaikkein tehokkaimmin, Artjoki linjaa.

Suomen hallituksen ja MTK:n mielestä EU-komission suunnitelmat sopivat Keski-Euroopan laajoille, yksipuolisesti viljellyille pelloille, mutta eivät Suomen oloihin.

Tukiviidakossa riittää neuvoteltavaa

Maataloustukien osalta tilanne on tänä vuonna poikkeuksellinen: ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1999 kaikki Suomea koskevat elementit ovat pöydällä: kun EU-tuista on saatu ratkaisu, alkavat neuvottelut 141-tuesta eli Etelä-Suomen kansallisesta tuesta. Komissio suhtautuu siihen edelleen erittäin kriittisesti. MTK:ssa pelätäänkin, että komissio pienentää entisestään summaa, jonka Suomi saa itse viljelijöilleen antaa.

MTK:ssa on herännyt huoli myös siitä, miten kiivaasti Suomen hallitus taistelee tukien puolesta tiukassa taloustilanteessa.

– Vähän huolestuttaa, että ajaako Suomi kansallisissa tuissa maksimaalista maksuvaltuutta vai vaikuttavatko tehdyt säästöpäätökset ja tulevat säästötarpeet Suomen neuvotteluasemaan. Meille on kyllä vakuuteltu moneen kertaan, että näillä asioilla ei ole tekemistä toistensa kanssa, Åberg pohtii.

– Esimerkiksi hallituksen hiljattain antamassa EU-selonteossa ilmaistiin selkeä tahtotila neuvotella Suomelle sellaiset tukijärjestelmät, jotka takaavat maataloustuotannon Suomessa, Artjoki vastaa.