Espoo Cine tarjoaa jälleen laajan kattauksen pääosin eurooppalaisia elokuvia, joista vain pieni osa päätyy valkokankaalle teattereihin. Dokumenteilla on myös merkittävä osuus festivaalin tarjonnassa. Yksi helmistä on elokuva Kaija Saariahosta. Tämä dokumentti esitettiin Espoossa säveltäjämestarin muistolle, vaikka näin sen ei pitänyt mennä.
– Kun aloitimme kuvaukset runsaat neljä vuotta sitten tammikuussa 2019, Kaija Saariaho oli vielä hyvissä voimissaan, kertoo Universumin äänet -dokumentin ohjaaja Riitta Rask.
– Tavoitteeni oli tehdä naistaiteilijan muotokuva kasvamisesta säveltäjäksi kaikkien esteiden ja vaikeuksien läpi.
– Sitten tuli tieto sairaudesta. Kaija kertoi diagnoosistaan ja tämä otettiin huomioon Kaijan jaksamisen kannalta.
Lopulta Kaija Saariaho ehti nähdä lopputuloksen ja oli siihen tyytyväinen.
Dokumentti paljastaa Saariahon valtavan suosion
Dokumentissa kuvataan laajasti Saariahon työskentelyä ympäri maailmaa. Hän kohtaa teoksiaan soittavia orkestereita ja nuoria muusikoita, myös lapsia. Dokumentti paljastaa hyvin, miten suosittu ja arvostettu hän oli – ja on sitä tietysti edelleen.
– Kaija Saariahon merkitys on valtava, kiteyttää ohjaaja Rask.
– Hänen musiikkinsa on ajankohtaista ja ottaa kantaa tähän maailmaan. Hänen teoksistaan tehdään uusia tulkintoja ja uudet sukupolvet soittavat sitä. Kaija Saariahon musiikki kantaa tulevaisuuteen.
Riitta Raskin seuraavakin dokumentti sivuaa Saariahoa. Loppuvuodesta valmistuva elokuva kertoo Helsingin Musiikkitalon urkujen valmistumisesta. Saariaho lahjoitti miljoona euroa tähän projektiin. Musiikkitaloon rakennetaan Suomen suurimmat urut.
Teatterit kamppailevat elokuvista
Espoo Cine on yli 30-vuotisen historiansa aikana aina vaalinut eurooppalaista elokuvaa, joka ei ole sitä myyvintä lippuluukuilla. Tämä on elokuvafestivaalien yhä tärkeämpi tehtävä, kun elokuvakerhot ovat jo aikoja sitten kuihtuneet pois. Tarjolla on runsaat 100 elokuvaa, taitaa olla kovimmallekin filmifriikille mahdoton savotta.
Valkokankaalle kelpaa festivaalin tarjonnasta ehkä kymmenisen elokuvaa. Yksi näistä voisi olla Golda, poliittinen draama Israelin myyttisestä pääministeristä. Ketjussa tupakkaa polttanut askeettisen oloinen Golda Meir johti Israelia 1969 – 1974, myös Egyptiä ja Syyriaa vastaan käydyn Jom Kippur-sodan aikana.
Pääosaa esittää Helen Mirren, jonka maskeeraus Meirin näköiseksi on lajinsa mestarinäyte. ”Nainen voi johtaa sotaa siinä missä mieskin”, toteaa Mirren esittämästään rautarouvasta.
Tositapauksia ovat myös ranskalaisen 70-luvun oikeussalidraama The Goldman Case ja Vatikaanin lapsikaappauksesta kertova Kidnapped. Missä näitä ja lukuisia muita kiinnostavia elokuvia voisi nähdä festivaalin jälkeen?
– Osa päätyy jollain aikataululla nettiin suoratoistoalustoille, arvioi Espoo Cinen toiminnanjohtaja Laura Laaksonen.
– Tässä on huolestuttavat ja hyvät puolensa. Hyvä tietysti, että pienemmätkin elokuvat voi löytää sieltä katsottavaksi.
– Mutta on paljon elokuvia, jotka voisivat löytää yleisöä teattereissa. Ne eivät vain koskaan päädy sinne, vaan suoraan vain netin suoratoistopalveluihin. Tämä on mielestäni sääli, sanoo Espoo Cinen johtaja.
Espoo Cine esittää myös uusia kotimaisia elokuvia. Dokumentti Mike Monroesta saa festivaalilla ensi-iltansa, samoin mustalla huumorilla kuorrutettu perhetarina Mummola. Festivaalin avaukseen toiminnanjohtaja Laura Laaksonen on erityisen tyytyväinen.
– Olimme todella onnellisia, että saimme esittää avajaisnäytöksenä Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet. Sali oli loppuunmyyty.
Kuolleet lehdet tulee viimein yleiseen teatteriensi-iltaan Suomessa syyskuun puolivälissä.