Erityisopetus lisääntynyt nopeasti

Koululaisia

Tilastokeskuksen tiedoista ilmenee, että erityisopetuksessa olevien peruskoululaisten osuus on kasvanut kolmessa vuodessa 2,1 prosentista 2,8 prosenttiin. Lääneittän tarkasteltuna erityisopetuksen määrä putoaa merkittävästi etelästä pohjoiseen. Kun erityisoppilaita Etelä-Suomen läänissä on 3,2 prosenttia kaikista oppilaista, Lapissa erityisopetukseen on siirretty 2,2 prosenttia oppilasta. Samaan aikaan erityisopetuksen määrä vaihtelee erittäin selvästi eri kunnissa. Suuremmista kaupungeista esimerkiksi Oulussa ja Porissa erityisopetuksessa on noin kaksi sadasta oppilaasta, Kotkassa kaksinkertainen määrä eli neljä sadasta ja Vaasassa sekä Vantaalla vielä useampi.

Viime vuonna voimaan tulleessa perusopetuslaissa oppilaalle säädetään yksiselitteisesti oikeus saada erityisopetusta oppimis- tai sopeutumisvaikeuksien takia. Erityisopetuksen kova kasvu alkoi jo ennen lainmuutosta.

Koulujen kulttuureissa eroja

Erityisopetuksen lisääntymiseen tai kuntakohtaiseen vaihteluun tuskin on yhtä syytä. Taustalla voi olla yhtä lailla sekä ongelmaoppilaiden määrä että erityisopetuksen tarjonnan lisääntyminen. Tutkijoillakaan ei ole selkeää selitystä jyrkkiin tilastovaihteluihin. Ainakaan suurempien kuntien välisiä eroja ei kuitenkaan voi selittää pelkästään erilaisella oppilasaineksella tai luokanopettajien kyvyllä käsitellä erilaisia oppilaitaan, arvelee kasvatustieteen lisensiaatti Matti Kuorelahti Jyväskylän yliopistosta. Hänen mukaansa erityisopetuksen tarpeellisuuteen ja hyödyllisyyteen suhtaudutaan selvästi eri tavoin eri kunnissa ja kouluissa. Erilaiset opetuskulttuurit tulivat hyvin esiin Kuorelahden piakkoin tarkistettavassa väitöstutkimuksessa. Kaikkiaan 60:tä koulua koskevassa kyselyssä ilmeni, että rehtorilla on koulussaan keskeinen rooli myös erityisopetusta koskevien asenteiden muokkaamisessa.

Erillään tai yhdessä

Koulumaailmassa erityisopetuksen järjestämistapa on viime aikoina herättänyt vilkasta keskustelua, kun integraatio eli erityisoppilaan opettaminen erityisopettajan tuella normaaliluokassa on yhä suositumpi ratkaisu. Tutkimuksensa perusteella Kuorelahti arvioi, että selvästi sopeutumattomien oppilaiden siirtäminen erillisluokkaan on usein integraatiota parempi vaihtoehto sekä heille että heidän luokkatovereilleen. Ongelmaoppilaasta koituva häiriö voi muuten rasittaa kohtuuttomasti muiden oppimista, hän toteaa. Samalla tutkija kuitenkin painottaa opettajan suurta vastuuta, kun oppilasta ryhdytään määrittelemään sopeutumattomaksi. Tulkinnat vaihtelevat, ja joskus vähänkin poikkeava käytös johtaa oppilaan leimaamiseen. Integraatio on toki käypä ratkaisu, jos opettajalla on halua ja kykyä erityisoppilaan käsittelyyn ja hän saa työhön riittävästi resursseja. Lisäksi vammaisoppilaiden opettaminen vammattomien ikätoverien seassa on hyvinkin perusteltua ja helpottaa heidän sopeutumistaan yhteiskuntaan, uskoo Kuorelahti.

Aikainen aloitus kannattaa

Erityisopetuksen merkitystä kouluvaikeuksista kärsivälle oppilaalle ei Kuorelahden mukaan voi kiistää. Hän pitää kuitenkin tärkeänä, että tukitoimet aloitettaisiin riittävän varhain. Nykyään ala-asteikäisiä siirretään erityisopetukseen useimmiten oppimisvaikeuksien takia. Heikosti sopeutuvien oppilaiden kanssa sen sijaan sinnitellään ehkä liian pitkään eli murrosikään asti, jolloin apu voi olla jo myöhässä. Kuusivuotiaiden esiopetuksessa erityisopetus on ollut jokseenkin tuntematon ilmiö. Tänä vuonna alkava esiopetusuudistus antaa kuitenkin myös kaikille "eskarilaisille" tarvittaessa oikeuden erityisopetuksen saamiseen, järjestetään esiopetus sitten päiväkodissa tai koulussa. Myös valtakunnalliseen esiopetuksen opetussuunnitelmarunkoon on ensi kertaa tulossa ohjeet erityisopetuksen järjestämisestä, ja jatkossa asiaan on kiinnitettävä huomiota myös kuntien omissa opetussuunnitelmissa.
(STT)