Mainos

Ennaltaehkäisy tärkeä osa painonhallintaa

Lihavuuden yleistyessä ylipainon terveydellisiä vaikutuksia on alettu tutkia yhä enemmän. Stakesin mukaan lihavuudesta aiheutuvien sairauksien hoito sitoo vuosittain noin 1270 sairaansijaa ympäri vuoden. Lihavuudesta vuosittain koituva menoerä on noin 270-925 euroa (1600-5500 markkaa) lihavaa henkilöä kohti. Ympäristö hyväksyy näkyvästi ylipainoisen ihmisen laihduttamistarpeen. Sen sijaan suurempaa ylipainon kertymistä pelkäävän, itse ylipainoonsa ajoissa tarttuneen henkilön laihdutuspyrkimyksiin - ja tässä vaiheessa vielä ilman yhteiskunnan tukea ja varoja - ympäristö suhtautuu usein vastustaen ja asian tärkeyttä vähätellen.

Ylipainon yleisyys Suomessa on aiheuttanut sen, että jo olemassa olevan lihavuuden hoito sitoo niin paljon terveydenhuollon resursseja, että ennalta ehkäisevän painonhallinnan ohjaukseen ei tahdo löytyä riittävästi aikaa, voimia eikä varoja. Tästä syystä ihmisten omatoimisia ponnisteluja painonsa hallitsemiseksi tulisi kaikin tavoin kannustaa. Käytännössä kuitenkin moni laihduttaja lyö kirveensä kiveen. Ymmärtämisen ja kannustamisen sijaan hän kohtaa ymmärtämättömyyttä ja suvaitsemattomuutta. Kuka saa laihduttaa ja kuka ei?

Yleisesti hyväksytään se, että näkyvästi ylipainoinen henkilö pyrkii pääsemään eroon liikakiloistaan. Ympäristön tuki tosin hänenkin kohdallaan yleensä hiipuu, kun hän pääsee laihdutuksessaan loppumetreille. "Älä enää laihduta, et ole enää oma itsesi, jos vielä laihdut!" tai "Ota nyt tämän kerran, johan sinä olet laihtunut riittävästi. Ei tässä ole paljoa sokeriakaan!". Nämä ja muut vastaavat tokaisut seuraavat laihduttajaa tukemisen sijaan ja murentavat hänen päättäväisyyttään.

Yhtä pahassa, jollei pahemmassa asemassa ovat ne, joille ei ole ehtinyt kertyä vielä suurta, näkyvää ylipainoa. Tyypillisenä esimerkkinä keski-ikäinen nainen, joka on ollut koko aikuisikänsä hoikka tai normaalipainoinen. Sitten, yhtäkkiä on tapahtunut jotain, mikä heijastuu hänen painoonsa. Liikunta on kenties vähentynyt, elämäntilanne muuttunut, sosiaalinen kanssakäyminen vähentynyt, menopaussi on alkanut tai jotkut muut seikat ovat yhdessä tai erikseen vaikuttaneet ruokailutottumuksiin ja sitä kautta painoon. Koska esimerkkihenkilön ylipaino on vielä tässä vaiheessa vähäinen, ympäristön on vaikea suhtautua hänen laihdutustarpeeseensa vakavasti.

Painon pieni nousu ei ole terveysriski eikä laske merkittävästi kenenkään elämän laatua. Lähinnä se harmittaa ja aiheuttaa uusien, suurempien vaatehankintojen kautta kuluja. Ensin joutuu siirtymään numeroa suurempiin vaatteisiin ja usein muutaman kuukauden tai vuoden kuluttua sitäkin suurempiin. Koko vaatevarasto on pistettävä uusiksi eikä olokaan ole enää kevyt ja varma kuin ennen. Eniten painonhallinnan menettänyttä huolestuttaa kuitenkin se, että painonnousu ei näytä pysähtyvän. Normaalin vaatekoon vaihtuminen numeroa suurempaan ei suinkaan ole vielä katastrofi, mutta painonnousun jatkuminen hirvittää.

Miksi laihdutus loukkaa ympäristöä?

Tässä tilanteessa laihduttaja on todella yksin ongelmansa kanssa. Ystävät ja tuttavat eivät kenties huomaa hänen painonnousuaan tai tuntevat, että heidän on kohteliaisuuden vuoksi sanottava jotain mairittelevaa hänen nykyisestä "pukevammasta" painostaan. Lisäksi ympärillä hyörii jatkuvasti joukko suuremman ja näkyvämmän ylipainon omaavia kanssasisaria ja -veljiä, joita loukkaa hoikemman ystävättären puhumiset paino-ongelmastaan. Työpaikan terveysasemallakaan ei ehkä pidetä hänen ongelmaansa kovin vakavana, sillä päivittäin potilaissa on niitä, joilla ylipaino on jo terveydellinen uhka. Aikuistyypin diabetes, sydän- ja verisuonitaudit, kohonnut verenpaine, nivelrikot - siinä joukko sairauksia, joiden syntyyn ylipainolla on usein suora syy-yhteys.

Laihduttaja tarvitsee tukea, ei vähättelyä

Jokainen laihduttaja tarvitsee kannustusta ja ymmärrystä - ei vähättelyä, vaikka se saattaisi tuntuakin kohteliaalta. "Ei sinun tarvitse" tyyppisten lauseiden sijaan laihduttajaa tukevat aitoa kiinnostusta ja myötäelämistä kuvastavat vastakysymykset "niinkö sinusta tuntuu?" ja "paljonko arvelet sinulla olevan vielä laihdutettavaa?" tai "kerro, miten voin olla avuksi." Latteiden kohteliaisuuksien sijaan kannattaa siis ottaa selvää, mitä laihduttaja tarvitsee ja miten voi olla avuksi.

Yhteiskunnan edun mukaista olisi saada ihmiset itse, oma-aloitteisesti pitämään painostaan huolta ja ryhtymään toimeen jo ennen kuin ylipainosta seuraa terveydellistä haittaa. Siksi jokaista, joka on valmis ottamaan itse vastuun itsestään ja hoitamaan painoaan, olisi tuettava kaikin mahdollisin tavoin.

Suotakoon ihmisille painorauha!

Monelle ylipainoiselle on lohduttavaa muistaa, että jo 5-10% painonpudotuksella on suotuisa vaikutus terveyteen ja elämänlaatuun edellyttäen, että muutos on pysyvä. Oman hyvän olon painon määrittelyyn ei siis tarvita mallinmittoja eikä ihannepainotaulukoita. Kansainvälinen painoindeksi (BMI) antaa suuntaa normaalipainon määrittelyyn, mutta monelle riittää terve maalaisjärki, peili ja omat tuntemukset.

Yksi viihtyy pyöreämpänä, toisella on parempi olo hoikkana. Jokaisella tulisi olla oikeus olla sen painoinen kuin on. Myös ylipainoisella on oikeus päättää itse, haluaako laihduttaa vai ei. Mikäli motivaatiota laihduttamiseen ei ole, ei se laihduttamaan kehottamisella tai moittimisella synny - pikemminkin päinvastoin.

(Mtv3-Painonvartijat)

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.