Emun tuloa ei estä enää mikään

Usko talous- ja rahaliitto Emun toteutumiseen vahvistui merkittävästi Suomen kolmantena EU-vuonna. Hanketta horjuttaneet taloudelliset ja poliittiset ongelmat väistyivät toinen toisensa jälkeen.

Vuoden loppupuolella sekä rahamarkkinoilla että hallituksissa pidettiin selvänä, että yhteisen valuutan ottavat käyttöön Belgia, Espanja, Hollanti, Irlanti, Italia, Itävalta, Luxemburg, Portugali, Ranska, Saksa ja Suomi.

Päätökset mukaan lähtijöistä tehdään ensi vappuna, ja euro syntyy tilivaluuttana 1. tammikuuta 1999. Kansalliset valuutat väistyvät eurokäteisen tieltä kolme vuotta myöhemmin, alkuvuodesta 2002.

Suomen pyrkimys Emuun sai virallisen siunauksen, kun EU-maiden valtiovarainministerit keväällä totesivat Suomen täyttävän Emu-ehdot.

Länsinaapurissa Ruotsissa lähdettiin toiselle tielle. EU-jäsenyydestä yhä erimieliset ruotsalaisdemarit torjuivat Emu-jäsenyyden toistaiseksi.

Eri linjoilla Suomen kanssa oltiin myös laajentumisesta. Ruotsi yritti Tanskan kanssa saada EU:ta aloittamaan varsinaiset laajentumisneuvottelut kaikkien 11 hakijamaan kanssa. Suomi taas hyväksyi komission ehdotuksen, jonka mukaan balteista olisi kuuden hakijan etujoukossa mukana vain Viro.

Luxemburgin huippukokouksessa sukset olivat jo niin ristissä, että sosiaalidemokraattiset pääministerit Göran Persson ja Paavo Lipponen ihmettelivät toistensa toimintaa julkisesti.

Lipposelle löytyy tosin ymmärtämystä Ruotsin puoluekentän oikealta puolelta. Oppositiojohtaja Carl Bildt on viikottaisessa sähköpostikolumnissaan - Perssonin ja demarihallituksen haukkumisen lomassa - ehtimiseen kehunut Suomen EU- ja Emu-politiikkaa.

Uusi perussopimus jäi puolitiehen

Ensimmäinen puolisko vuotta vierähti EU:n perussopimusta uudistaessa. Mutkikkaat neuvottelut päättyivät Amsterdamin huippukokouksessa kesäkuussa. Suomi ja Ruotsi uittivat sopimukseen yhteisen aloitteensa EU:n mahdollisuudesta käyttää rauhanturva- ja kriisinhallintatehtävissä Länsi-Euroopan unionia WEU:ta.

Pohjoismaissa oltiin tyytyväisiä, kun uudessa sopimuksessa nostettiin EU:n tavoitteiden joukkoon työllisyys, tasa-arvo ja kestävä kehitys. Suomen esitys asiakirjajulkisuuden lisäämisestä kelpasi myös sopimukseen. Työllisyysaiheesta järjestettiin marraskuussa jopa ylimääräinen huippukokous.

Sen sijaan Amsterdamissa ei kyetty päättämään siitä, miten EU:n päätöksentekoa ja instituutioita muutetaan unionin laajentuessa itään.

Viimeiset kähinät EU-komissaarien lukumäärästä, enemmistöpäätösten lisäämisestä ja jäsenmaiden äänten painotuksista jatkuivat perinteiseen EU-tyyliin aamun pikkutunneille. Tulosta ei syntynyt; asiaan palataan jahka laajentuminen on lähtenyt käyntiin, ja EU on saamassa yli 20 jäsenmaata.

Amsterdamin sopimus pitää vielä ennen voimaantuloaan ratifioida kaikkien EU-maiden parlamenteissa. Tanskassa pidetään kansanäänestys toukokuun lopussa.

Viro pääsi etujoukkoon

Pian Amsterdamin kokouksen jälkeen alettiin jo pohtia unionin laajenemista itään. Heinäkuussa EU-komissio julkisti arvionsa kymmenen Itä-Euroopan hakijamaan valmiuksista liittyä unioniin, sekä ehdotukset unionin maatalous- ja rakennetukien uudistamisesta.

Kypros oli saanut lupauksen jäsenyysneuvottelujen aloittamisesta jo aikaisemmin, mutta saarella ei ole toiveita päästä jäseneksi ennen kuin saaren jako on saatu lopetettua.

Muut viisi Itä-Euroopan maata - Latvia, Liettua, Romania, Bulgaria ja Slovakia - saivat lupauksen, ettei niitä jätetä heitteille. Kaikki hakijat otetaan juhlallisesti mukaan neuvotteluprosessiin keväällä.

Jäsenhakijoiden joukkoon ei tällä kertaa kelpuutettu Turkkia, vaikka maan oikeus pyrkiä unioniin tunnustetaan. Turkille tarjotaan entistä läheisempää yhteistyötä ja neuvotteluyhteyttä, mutta ehdotkin ovat tiukat; demokratiaa ja ihmisoikeuksia olisi kunnioitettava, ja aluekiistat Kreikan kanssa olisi ratkaistava Haagin kansainvälisessä tuomioistuimessa.

Laajentuminen itään on vielä monen vuoden takana. Nopeimmat edistyjät saattavat ehtiä unioniin vuoden 2003 kieppeillä. Sitä ennen nykyiset EU-maat joutuvat käymään erittäin hankalia neuvotteluja EU:n tukipolitiikan ja rahanjaon uudistamisesta.

Suomellakin on omat huolensa uudistuspakettiin liittyen; ehdotettu viljan interventiohinnan laskeminen veisi hinnan alle suomalaisten tuotantokustannusten, eivätkä Lappi ja Oulun lääni enää sopisi aluetuen ehtoihin. Komissio on vilautellut molemmista asioista erityisratkaisua Suomen tarpeisiin, mutta neuvottelut ovat edelleen kesken.

Viinaa kansalle

Korkealentoisia tulevaisuudensuunnitelmia riitti, mutta EU:n vaikutus tuntui myös suomalaisessa arkielämässä. Keväällä säikyteltiin pohjoismaisia alkoholimonopoleja. Skoonelainen kauppias Harry Franzén sai maaliskuussa tukea EY-tuomioistuimen julkisasiamieheltä, joka katsoi, että alkoholin myynnin varaaminen julkiselle monopolille on perussopimuksen vastaista.

Lopullinen päätös asiasta lokakuussa oli kuitenkin helpotus Alkolle ja sosiaali- ja terveysministeriölle - tuomioistuin katsoi, ettei pohjoismaisia viinan vähittäismonopoleja tarvitsee purkaa.

Paineet alkoholin hinnanalennuksiin ovat silti voimakkaat. Vuonna 2004 vapautuu kertaalleen verotettujen juomien tuonti EU-maista. Jo sitä ennen saattaa Viron ja Venäjän kaljaralli pyörähtää uudelleen käyntiin. EU-komissio arvioi alkoholintuonnin aikarajoitusten rikkovan tullittomuusdirektiiviä vastaan. Helsingin käräjäoikeus on pyytänyt 20 tunnin säännöstä ennakkoratkaisua EY-tuomioistuimelta.

Sen sijaan taxfree-kaupan kohtalosta ei vallitse mitään epäselvyyttä. Laiva- ja lentoyhtiöt ovat sirotelleet tuhkaa ylleen, valtavia mielenosoituksia on järjestetty Brysselissä asti, mutta mikään ei muutu. Verokomissaari Mario Monti on toistanut kerran toisensa jälkeen, että EU:n sisäinen taxfree-kauppa lakkaa kesäkuun viimeisenä päivänä 1999.
(STT)

Lue myös:

    Uusimmat