Eläinsuojeluneuvoja Maija kohtaa työssään eläinten kiduttamista – kissoja ammutaan kivääreillä ja linnunpoikasia naulataan puuhun

3:20
VAROITUS! Kuvat voivat järkyttää! Itä-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymän valvontaeläinlääkäri Auli Koponen kertoo videolla eläinten laittomista laiminlyönneistä.

Eläinsuojeluneuvoja Maija Raatikainen on pitkän uransa aikana törmännyt kaikkeen mahdolliseen aina tylystä välinpitämättömyydestä eläinten julmaan kiduttamiseen asti. Raatikaisen mukaan julmuus eläimiä kohtaan on ollut selvässä kasvussa viime vuosina, ja esimerkiksi sosiaalisessa mediassa jaetut pahoinpitelyt ovat uusi ilmiö.

Maija Raatikaisen ura eläinsuojelijana alkoi jo 80-luvulla. Hän toimii tällä hetkellä Vaasan seudun eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtajana ja on myös mukana SEY Suomen eläinsuojelun hallituksessa. Ammatiltaan Raatikainen on erityisluokanopettaja.

Hän kertoo eläinsuojelutyön olleen hänelle kutsumus jo pienestä saakka.

– Jo lapsena menetin yöuneni eläinten huonon kohtelun vuoksi ja itkin hyvin herkästi kohdatessani kärsiviä eläimiä.

Ei vain tapeta, vaan kidutetaan

Raatikaisen empatia eläimiä kohtaan ei ole vähentynyt vuosien aikana, ja eläinkohtalot järkyttävät yhtä lailla aikuisena kuin lapsena.

Uransa järkyttävimmiksi muistoiksi Raatikainen kuvailee tapauksia, joissa eläimiä ei ole vain tapettu, vaan tarkoituksella kidutettu.

Hän muistelee esimerkiksi tilanteita, joissa luonnonvaraisia eläimiä on lävistetty elävänä terävillä kepeillä tai naulattu kiinni puuhun tai maahan.

Raatikaisen mukaan vastaavia järkyttäviä tapauksia, joissa eläimiä pahoinpidellään ja kohdellaan välinpitämättömästi, on loputon määrä.

– Toissa kesänä isäntä oli sitonut lyhyen narun päähän takajaloistaan vammautuneen vasikan laitumelle, ilman mitään säänsuojaa tai riittävää ravintoa. Siinä se joutui yksin makaamaan ulosteen keskellä viikkokaupalla.

Hän muistelee myös hevosta, joka oli nääntynyt pihatallin nurkkaan ilman ravintoa ja huolenpitoa.

– Se oli syönyt nälissään seiniä. Se oli pelkkää luuta ja nahkaa, kun eläinlääkäri vei sen teurastettavaksi.

Kissoja ammutaan kivääreillä

Tuoreena muistissa Raatikaisella on tapaus tältä vuodelta Pietarsaaresta, jossa kissoja on ammuttu ilmakivääreillä.

– Liikkeellä on lauma nuoria, jotka tarkoituksella tappavat kissoja ilmakivääreillä. Yksi eläin on menehtynyt ja useampi muu on loukkaantunut saatuaan osumia luodeista, hän kertoo.

Tänä vuonna Raatikainen on kuullut myös rusakkojen ja heidän poikastensa kivittämisestä, siilien tökkimisestä kepeillä ja lintujen pesien tuhoamisesta.

Raatikaista myös ärsyttää, että jotkut kuvittelevat eläinsuojeluyhdistysten toimivan luonnonvaraisten eläinten poistopalveluna niiden pesiessä esimerkiksi ihmisten pihapiirissä ja painottaa, että eläimillä on pesimärauha.

– Joku kertoi paikallisessa puskaradiossa ketunpoikasten häiritsevän mökkeilyä, ja siellä sitten jaetaan erilaisia ohjeita siitä, miten niistä pääsee eroon pesän tuhoamisesta aina poikasten ampumiseen saakka.

"Lemmikkejä ostetaan kuin Tamagotcheja"

Raatikainen painottaa, että suurin osa eläinten ihmisten käsissä kohtaamasta kärsimyksestä johtuu yksinkertaisesti piittaamattomuudesta ja tietämättömyydestä.

Esimerkiksi koirien jättäminen tulikuumiin autoihin on tapaus, joka nousee toistuvasti esiin kesäisin.

– Ei se mene perille, vaikka kuinka rummutetaan, että eläintä ei voi vain jättää paikkaan, joka aiheuttaa sille kipua ja kärsimystä.

Toinen tyypillinen esimerkki ovat Raatikaisen mukaan vanhemmat, jotka ostavat lapsilleen lemmikkejä leluiksi, eivätkä ymmärrä eläinten vaatiman hoidon perusteita.

– Niitä ostetaan kuin jotain Tamagotcheja, ja annetaan lasten leikkiä niillä miten huvittaa ilman mitään valvontaa, hän kertoo.

Esimerkkinä tästä on myös kilpikonna, jonka Raatikainen löysi vaeltamassa mutaisena ja nälkiintyneenä keskellä katua.

Pesun jälkeen selvisi myös, että kyseessä oli punakorvakilpilkonna, joka tarvitsee kosteat olosuhteet selvitäkseen.

– Kilpikonna oli vain päästetty vapaaksi, siitä ei oltu enää jaksettu huolehtia. Vettä ei ollut lähimaillakaan.

"Kanin luiseva olemus jäi ikuisesti mieleeni"

Raatikainen muistelee erityisesti pientä pupua, jonka perhe oli jättänyt ulkoaitaukseen asumaan kylmänä syksynä, ja käyneensä vain pari kertaa viikossa ruokkimassa sitä.

– Itku nousee lähes joka kerta, kun puhun siitä. Kani oli niin sairas, kun saimme haettua sen turvaan.

Raatikainen pitää tätä tavallisena esimerkkinä siitä, miten jotkut huolehtivat lemmikeistään ja millainen käsitys heillä on siitä, miten lemmikki pärjää yksin ilman hoitoa.

Kanin tapauksessa perhe oli luullut, että lämpimän ilmaston kani pärjäisi ihan hyvin juomalla lokakuun jäätävää vettä ja syömällä pihan ruohoa.

– Se oli jotakin niin järkyttävää todistaa. Kanin luiseva olemus jäi ikuisesti mieleeni.

Kanin päästessä turvaan sitä oli jo liian myöhäistä pelastaa. 

Julmuus eläimiä kohtaan kasvussa

Raatikaisen mukaan viime vuosina eläinsuojeluilmoitukset ovat olleet selvässä kasvussa ja esimerkiksi sosiaalisen median kautta eläinten kaltoinkohtelua näkyy enemmän kuin koskaan. 

Hän uskoo, että tilanteeseen pystyttäisiin puuttumaan lainsäädäntöä kiristämällä ja resurssien lisäämisellä.

– Poliiseille ja valvontaeläinlääkäreille on saatava jämerämmät keinot käyttöön ja resurssit puuttua tilanteisiin. Myös tuomioita eläinten kaltoinkohtelusta olisi syytä kiristää.

Valvontaeläinlääkäreistä on myös huutava pula. Esimerkiksi Vaasassa ei tällä hetkellä ole ainuttakaan.

– Tämä on todella järkyttävä tilanne. Työ on todella raskasta ja jopa vaarallista resurssien puuttuessa.

Raatikainen kehottaa ihmisiä pitämään silmät auki ja puuttumaan tilanteisiin, joissa eläimet kärsivät, sillä usein tilanteet pystytään selvittämään jo pelkällä ystävällisellä, mutta napakalla keskustelulla.

Hän myös muistuttaa, että laki velvoittaa kaikki, myös poliisiin, puuttumaan eläinten kaltoinkohteluun, vaikka kyseessä olisikin omasta mielestä pieni tai vähäpätöinen eläin.

Lue myös

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja