Eläinsuojeluneuvoja Maija Raatikainen on pitkän uransa aikana törmännyt kaikkeen mahdolliseen aina tylystä välinpitämättömyydestä eläinten julmaan kiduttamiseen asti. Raatikaisen mukaan julmuus eläimiä kohtaan on ollut selvässä kasvussa viime vuosina, ja esimerkiksi sosiaalisessa mediassa jaetut pahoinpitelyt ovat uusi ilmiö.
Maija Raatikaisen ura eläinsuojelijana alkoi jo 80-luvulla. Hän toimii tällä hetkellä Vaasan seudun eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtajana ja on myös mukana SEY Suomen eläinsuojelun hallituksessa. Ammatiltaan Raatikainen on erityisluokanopettaja.
Hän kertoo eläinsuojelutyön olleen hänelle kutsumus jo pienestä saakka.
– Jo lapsena menetin yöuneni eläinten huonon kohtelun vuoksi ja itkin hyvin herkästi kohdatessani kärsiviä eläimiä.
Ei vain tapeta, vaan kidutetaan
Raatikaisen empatia eläimiä kohtaan ei ole vähentynyt vuosien aikana, ja eläinkohtalot järkyttävät yhtä lailla aikuisena kuin lapsena.
Uransa järkyttävimmiksi muistoiksi Raatikainen kuvailee tapauksia, joissa eläimiä ei ole vain tapettu, vaan tarkoituksella kidutettu.
Hän muistelee esimerkiksi tilanteita, joissa luonnonvaraisia eläimiä on lävistetty elävänä terävillä kepeillä tai naulattu kiinni puuhun tai maahan.
Raatikaisen mukaan vastaavia järkyttäviä tapauksia, joissa eläimiä pahoinpidellään ja kohdellaan välinpitämättömästi, on loputon määrä.
– Toissa kesänä isäntä oli sitonut lyhyen narun päähän takajaloistaan vammautuneen vasikan laitumelle, ilman mitään säänsuojaa tai riittävää ravintoa. Siinä se joutui yksin makaamaan ulosteen keskellä viikkokaupalla.
Hän muistelee myös hevosta, joka oli nääntynyt pihatallin nurkkaan ilman ravintoa ja huolenpitoa.
– Se oli syönyt nälissään seiniä. Se oli pelkkää luuta ja nahkaa, kun eläinlääkäri vei sen teurastettavaksi.
