Eläimellisiä nautintoja

Arvio: Janne Hopsu

Syypäitä ovat Aristoteles ja Descartes. Ensiksi mainittu väitti että eläimet ovat meitä ihmisnisäkkäitä varten. 1600-luvulla eläneen ranskalaisen rationalistifilosofin mukaan vain ihminen kykenee ajattelemaan ja tuntemaan. Tähän kun vielä lisää viime vuosisadan behavioristisen koulukunnan, jonka mukaan eläinten käytös johtuu ulkoisesta ympäristöstä, ei niiden sisäisestä mielestä, on eläinten alistajien rosvokopla kasassa.

Nämä yllä mainitut ovat eläinten käyttäytymisen tutkija Jonathan Balcomben syntilistalla, kun etsitään syyllisiä kanssaeläviemme huonoon kohteluun. Raamatullista näkemystä ihmisestä luomakunnan herrana hän ei mainitse – johtuneeko siitä, että Yhdysvaltain kirja- ja mielipidemarkkinoilla väite olisi ollut vaikeampi kaupata.

Balcombe kirjoitti ahaa-elämyksiä tuottavan ja eläimiä kunnioittavan kirjansa jo 2006. Sen jälkeen eläinten käyttäytymisen tutkimus (etologia) on ottanut yhä enemmän tuulta siipiensä alle.

Balcombe ei halua tehdä eläimistä ihmismäisiä Disney-hahmoja, koska ne eivät ole sellaisia kuin haluaisimme ja kuvittelemme. Olemme kaikki evoluution osa, sen tuloksia ja toteuttajia. Mutta millä tavoin?

”Tietoisuus ja joustava käyttäytyminen antavat suurta etua verrattuna mekaaniseen ärsykkeisiin reagointiin. Mekaanisuus voi olla vahingollista monimutkaisessa maailmassa.”

Balcomben mukaan pelkkä luonnonvalinta ei selitä eläinten käyttäytymistä. Kirjassaan hän mm. antaa esimerkkejä käyttäytymisestä, joka ei ole evoluution ja selviämisen kannalta ’järkevää’, mutta se näyttää tuottavan eläimille mielihyvää – aihe jota hän käsittelee. Hän väittää että ”mielihyvä palkitsee eloonjääntiä edistävän käyttäytymisen”, se auttaa eläimiä säilyttämään tasapainon.

Jokainen koiran tai kissan omistaja huomaa hetimiten, että ne ovat myös nautiskelijoita monella tapaa. Kun rapsuttaa koiranpentuaan ensimmäisen kerran, saa sitä rapsuttaa koko loppuelämän. Kaikesta näkee että koira nauttii. Kirja pursuu herkullisia, hauskoja ja jopa koskettavia esimerkkejä, myös vaikka kaloista. Jos et usko, lue. Laittaa ainakin pohtimaan.

Kirja esittää runsaasti tutkijoiden ja maallikoiden havaintoja, kertomuksia, esimerkkejä ja anekdootteja eläinten toimista, jotka tuntuvat osoittavan vahvasti tai potentiaalisesti siihen, ettemme me ihmiset ole ainoita jotka ovat tietoisia olentoja. Balcombe käsittelee muun muassa eläinten leikkiä, syömistä, seksiä, hellyyttä ja rakkautta.

Niistä ei voi vetää täysin kiistämättömiä lopullisia totuuksia, mutta niitä on niin paljon ja ne ovat suuntaa antavia, että Balcomben mukaan eläinten tunteet kiistävillä tutkijoilla on käänteinen todistustaakka maailmankuvansa selittämiseksi.

Eläimethän tuntevat kipua, miksi niitä muuten käytettäisiin kipua tutkivissa kokeissa ihmisten sijaan. Balcombe sanoo, että eläinten negatiivisia aistimuksia ja tunteita, erityisesti kipua, on tutkittu jo pidempään. Selvää on että kipu opettaa, myös ihmistä. Sen sijaan vielä joitakin vuosia sitten eläinten mielihyvästä kiinnostunutta pidettiin porukkaan kuulumattomana, epäuskottavana.

Kirja laittaa seuraamaan ja havaitsemaan eläinten – eikä vain kotieläinten vaan vaikkapa perhosten ja lintujen – käyttäytymistä toisin silmin ja mielin. Kaikkeen niiden tekemiseen ei voi eikä pidä lukea hauskanpidon ja mielihyvän etsintää, mutta tämä on täysin mahdollista ja joskus todennäköistä.

Ja koska eläimiin ei voi projisoida yksi yhteen kaikkia ihmisten tunteita, eläimet voivat myös tuntea tavoilla, joista me emme (vielä?) tiedä. Tässäkin tieteellä on maailma vasta avautumassa. Balcomben mukaan ”emme ole ainoa laji, joka tuntee haltioitumisen huumaa, odotuksen viehätystä tai ilon puuskia.”

Janne Hopsu

Kirjoitaja on ulkomaantoimittaja MTV Uutisissa