"Ebolaa tartutetaan tahallaan" – huhut pyörivät tappavan taudin ympärillä

Länsi-Afrikassa leviävästä tappavasta verenvuotokuumeesta liikkuu Liberiassa tartunta-alueella työskennelleen Tiina Saarikosken mukaan paljon ennakko- ja epäluuloja. Suurin vaikeus epidemian pysäyttämiseksi onkin Saarikosken mukaan juuri oikean tiedon levittäminen. Lisäksi ihmiset pitää saada uskomaan ja luottamaan oikeaan tietoon.  

Saarikoski työskenteli Liberiassa Ebola-alueella kuukauden ajan huhti-toukokuussa, jolloin maassa alkoi esiintyä tartuntoja. Tilanteeseen haluttiin vastata kansainvälisesti nopeasti.  

– Silloin näyttikin siltä, että tilanne rauhoittuu. Uusia tapauksia ei tullut kolmeen viikkoon, ja ehdimme jo huokaista hieman helpotuksesta. Tilanne näytti olevan hallinnassa. Näinhän ei kuitenkaan käynyt.  

Saarikosken lähdettyä Liberiasta toukokuun lopulla tapauksia alkoi tulla enemmän ja rajummin, ja epidemia levisi myös maan pääkaupunkiin Monroviaan.   

"En pelännyt lainkaan"  

Samaan aikaan, kun Saarikoski työskenteli Liberiassa, työskenteli eläkkeellä oleva sairaanhoitaja ja sairaanhoidon opettaja Leena Railimo-Saares Guineassa. Railimo-Saares kertoo lähteneensä Guineaan Punaisen Ristin pyynnöstä. Työskentely tartunta-alueella ei pelottanut häntä lainkaan.  

– Ei Ebola tartu ilman välityksellä, eikä puheesta tai katseesta, vaan kosketuksesta. Tiesin, miten suojautua.  

Railimo-Saares kertoo lähteneensä matkaan kassi täynnä suojavaatteita, joita ei lopulta työssään tarvinnut. Hänen mukaansa ihmiset ymmärtävät Guineassa taudin vakavuuden, mutta sulkevat sen mielestään.  

– He eivät usko, että voisivat itse sairastua. Oireiden ilmetessä ihmiset saattavat kääntyä paikallisen parantajan puoleen klinikan sijaan.  

Sekä Suomen Punaisen Ristin terveydenhuollon neuvonantajana työskentelevän Saarikosken että Railimo-Saareen mukaan lisätartuntojen estäminen on vaikeaa myös kulttuurillisista syistä. Monet asiat, joita olisi hyvä tehdä sairauden leviämisen välttämiseksi, sotivat paikallista kulttuuria vastaan. Railimo-Saares mainitsee esimerkkinä hautajaismenot, joissa vainajaan on totuttu koskemaan.  

Hoitolaitoksiin menoa vältellään  

Kolmannen ongelman Ebola-tartuntojen osalta muodostavat Saarikosken mukaan hoitolaitoksissa tapahtuvat infektiot.  

– Tartuntateitä ei saada pysäytettyä, jos ihmiset eivät osaa toimia oikein tai hoitolaitoksista ei löydy tarpeeksi resursseja ja osaamista sairauden diagnosoimiseen ja hoitamiseen. Sairaanhoitajien ja lääkärien sairastumiset vain lisäävät pelkoa.  

Saarikosken mukaan potilaat eivät halua mennä hoidettavaksi myöskään leimaantumisen ja yhteisöstä poissulkemisen pelossa. Oireita saaneiden omaisten piilottelu ja hoitoon menemättä jättäminen lisäävät tartuntariskiä entisestään.  

Alkuvuodesta Länsi-Afrikassa puhjennut Ebola-epidemia on historian pahin. Saarikoski haluaa uskoa, että epidemia voidaan pysäyttää. Hänen mukaansa siihen tarvitaan lisää resursseja ja yhteistyötä. Tartuntoja on löytynyt ainakin Sierra Leonesta, Liberiasta ja Guineasta.