Ebola, röhkärutto, HIV - virukset ovat aina kanssamme

Matti Vuento: Virukset. Näkymättömät viholliset. Gaudeamus. 319 s. 2016

Emme tiedä varmasti, miten virukset ovat syntyneet. Sen tiedämme, että niitä on kaikkialla, eikä meidän kannata odottaa, että pääsisimme niistä koskaan eroon. Kaupungistuminen, lento- ja laivaliikenteen kasvu, ihmisen asuinalueiden siirtyminen yhä lähemmäksi metsiä, eläinpopulaatioiden kutistuminen, ja ilmastonmuutos ovat viruksien leviämiselle mannaa. Niitä vastaan kannattaa kuitenkin kamppailla. Rokotukset ovat vähentäneet ihmiskunnan vaivoja ja piinaa. (Jos joku välttämättä haluaa esimerkiksi isorokon, kannattaa sitä ennen vilkaista kirjassa olevaa kuvaa isorokkopotillaan kädestä.)

Virukset haittaavat eläinkunnan lisäksi kasvikuntaa. Mutta viruksista voi olla myös hyötyä, käy ilmi brittihuumoriin luottavan biokemian emeritusprofessorin Matti Vuennon tietokirjasta suurelle yleisölle.

Maallikolle tämä ei ole – paikoin – helppo kirja. Auttaa, jos on ollut hereillä biologian tunneilla, ja seurannut tiedemaailman uutisia. Perehtyminen näihin ”solujen loisiin” vaatii keskittyvää lukemista. (Ilman soluja virukset eivät lisääntyisi.)

Perustietoa viruksista toimintoineen

Vuento toki selittää hyvin selkeästi mitä ja millaisia virukset ovat, miten ne tunkeutuvat soluihin, ja miten ne niiden sisällä toimivat. Lyhenteitä ja termejä on paljon, koska sellainen se virusten kemiallinen maailma tieteen näkökulmasta ja luonnossa vain on.

Hän kuitenkin kertaa asioita sopivasti tekstissä. Apuna lukijalle ovat myös kuvat ja graafiset esitykset sekä lyhenteiden ja termien selitysosa, johon ainakin tämän kirjoittaja laittoi kirjamerkkinsä. Sieltä voi nopeasti tarkistaa, että mikäs se episomi, nukleokapsidi tai rekombinaatio taas olikaan.

Vuento myös kertoo kiinnostavasti virusten löytämisen ja rokotusten kehittämisen historiaa. Ne ovat kiistämättömiä saavutuksia ihmiskunnalle, vaikka nk. rokotuskriittiset toisin ehkä ajattelevat.

Meitä ihmisiä virukset, joita on paljon ja erityyppisiä, ovat kiusanneet aina. Viime aikoina uutisista tuttuja ja kauhukuviakin herättäviä ovat ebola, zika ja chikungunya.

Tropiikin lepakot ’syyllisiä’

Arvioidaan että moni virus on peräisin tropiikista ja eläimiltä, usein lepakolta muiden eläinten kautta ihmiseen siirtyneenä.

Isorokon, HIV:n, ebolan ja influenssavirukset Vuento kuvaa omissa luvuissaan, mutta hän käy läpi myös ”uusia tulokkaita”, kuten SARS:in, MERS:in ja zikan.

Taudit ovat myös poliittisia. Muistamme, kuinka Kiina yritti piilottaa SARS:ia, eikä Saudi-Arabia riemastunut MERS:istä. Jälkimmäisen löytänyt egyptiläinen mikrobiologi Ali Mohammed Zaki sai palkakseen potkut.

Saudiviranomaisia outo virus ei kiinnostanut, mutta Zaki päätti selvittää asian. Hän käynnisti yhteistyön hollantilaisen laboratorion kanssa luvatta. Se oli liikaa saudeille. Totta on, että Zaki rikkoi sääntöjä, ja hollantilainen tutkija hyötyi saamastaan patentista. Toisaalta Zakin toiminta edesauttoi viruksen ja sen vaarojen esiintuomista maailmalla.

Uusi pandemia tulee

Uutta pandemiaa odotellessa, on yksi kirjan otsikoista. Sellainen virusperäinen tauti kun tulee, ”ennemmin tai myöhemmin”. Sen vaarallisuutta on erittäin vaikea ennakoida.

1910-luvun lopulla riehunut espanjantauti surmasi 50-100 miljoonaa ihmistä, enemmän kuin ensimmäinen maailmansota. Maapallon asukkaista 40 prosenttia sairastui tähän Yhdysvaltojen Kansasista liikkeelle lähteneeseen influenssaan.

Uhkanamme ovat myös biosodankäynti ja bioterrorismi.

Ja tuo otsikossa esiintyvä röhkärutto on hyvin vanhan kansan nimitys nuhakuumetaudille.

Kirjan lukeminen palkitsee tiedolla ja lisää ymmärrystä myös alan tutkimusta kohtaan. Tutkimus virusten lääketieteellisestä käytöstä muita viruksia vastaan ja muutenkin biotekniikassa on vasta alussa. Työmaata piisaa, eikä tutkimus tuloksineen ja mahdollisine lääkkeineen ole kvartaalitaloushommaa. Realistinen aikayksikkö on vuosikymmen.

Janne Hopsu

Kirjoittaja toimii ulkomaantoimittajana MTV Uutisissa

Lue myös:

    Uusimmat