Documenta vetää väkeä pieneen saksalaiskaupunkiin

joka viides vuosi järjestettävä satapäiväinen Documenta Venetsian biennaalin ohella maailman suurin ja arvostetuin nykytaiteen tapahtuma.

Mitäs se tämä on? Nykytaidetta keskellä hollantilaista ja italialaista 1400-1700-luvun taidetta! Kasselin nykytaiteen katselmus ulottaa tänä kesänä lonkeronsa Wilhelmshöhen linnan museoon, sen vanhan taiteen näyttelyiden sekaan. Ja varsinaisissa Documenta-näyttelytiloissa nähdään puolestaan vanhempaa taidetta - pääosin modernismia 1900-luvulta - 2000-luvun teosten rinnalla.

12. Documentan kuraattorit, Roger M. Bruegel (s.1962) ja hänen vaimonsa, taidehistorioitsija Ruth Noack (s.1964) ymmärtävät, että heidän ratkaisunsa saattaa hämmentää joitakuita. Onhan joka viides vuosi järjestettävä satapäiväinen Documenta Venetsian biennaalin ohella maailman suurin ja arvostetuin nykytaiteen tapahtuma. Vuoden 2002 Documentassa oli 650 000 kävijää.

- Taiteilijat ovat erittäin tietoisia käyttämiensä muotojen historiasta, heidän yleisönsä ei niinkään. Halusimme osoittaa yhteydet käytännössä, suoraan, näyttämällä ne, Bruegel ja Noack ovat sanoneet.

Wilhelmshöhen linnaan he ovat valinneet parinkymmenen nykytaiteilijan teoksia pieteetillä ja hyvällä maulla. Sali toisensa jälkeen vain vanhoja mestariteoksia, sitten yhtäkkiä muotokuvasalissa puolalaisen valokuvakollaaseja tekevän Zofia Kulikin (s.1947) näkemys itsestään hallitsijattarena.

Nykytaiteen hienovarainen läsnäolo muuttaa koko laajan ja laadukkaan vanhan taiteen näyttelykokonaisuuden yhdeksi suureksi installaatioksi taiteen olemuksesta: Sen ydin on sama tänään kuin se on aina ollut. Samoin toimivat muihin tapahtuman näyttelytiloihin kaupungin keskustassa ripotellut hyvinkin vanhat teokset, vaikkapa persialainen kudostyö noin vuodelta 1800.

Ripustuksen ohella kuraattorit haluavat valistaa yleisöä myös sanoin. Tapahtuman aikana järjestetään ennennäkemätön määrä keskustelu- ja esittelytilaisuuksia.

Politiikka palaa taiteeseen

Valtaosa Documentassa näytteillä olevasta taiteesta on kuitenkin uusinta uutta, aivan äskettäin tehtyä.

Tällä kertaa samaan vuoteen osuvan Venetsian biennaalin tavoin eniten nähdään installaatioita sekä maalaus- ja valokuvataidetta. Videotaiteen korkeasuhdanne on tältä erää selvästikin ohi. Documentassa sen osuus on Venetsiaakin pienempi.

Myös Documentaan ja Venetsiaan valikoitujen teosten sisällössä ja aiheissa on paljon yhtäläisyyttä. Molemmat näyttelyt ovat erittäin yhteiskunnallisia, poliittisia. Mutta Kasselissa tunnelma on huomattavasti vakavampi. Teokset huutavat hiljaa, ilman huutomerkkejä, ilman shokkivärejä. Siksi Documenta saattaa kokonaisuutena vaatia katsojaltaan enemmän ajatustyötä.

Läimäyksiä suoraan katsojan tajuntaan on niitäkin kuitenkin tarjolla. Kuten taiwanilaisen Tseng Yu-Chinin (s.1978) videoteos sarjasta Who's Listening? Noin 10-vuotias lapsi katsoo nauravaisena suoraan kameraan kunnes hänen kasvoilleen viskataan valkoista tahmaa. Ja seuraavan hymyävän lapsen kasvoille ja sitä seuraavan ja sitä seuraavan..

Viattomien kärsimyksestä muistuttaa karulla tavalla myös itävaltalaisen Peter Friedlin (s.1960) teos The Zoo Story. Teos on täytetty kirahvi. Kirahvi nimeltään Brownie joutui tulituksen takia paniikkiin palestiinalaisessa eläintarhassa Länsirannalla, juoksi päin rauta-aitaa ja kaatui. Kirahville kaatuminen merkitsee kuolemaa.

Australialaistunut chileläistaiteilija Juan Davila (s.1946) käsittelee poliittisia valtasuhteita raa'an seksuaalisen alistamisen kuvaston avulla. Davilan suurikokoisia, paljon tekstiä sisältäviä maalauksia on monessa paikassa eri puolilla Documentaa.

Muutamien muidenkin taiteilijoiden teokset seuraavat katsojaa halki näyttelyn, muun muassa brittiläisen Kerry James Marshallin (s.1955), jonka maalausten ihmiset ovat mustia.

Luonto osallistuu

Luontokin osallistuu Documentaan. Tapahtuman alussa myrsky riepotteli Hessenin aluetta. Se kaatoi väliaikaisen, kasvihuonetta muistuttavan Aue-paviljongin pihalle sijoitetun kiinalaisen Ai Weiwein (s.1957) suurikokoisen teoksen. Se jätettiin silleen.

- Nyt se on itse asiassa paljon parempi, taiteilija myhäili.

Tapahtuman varsinaisiin ympäristötaideteoksiin luonnon kuuluukin vaikuttaa. Kaupungin keskustassa näyttelytilojen keskellä kukoistaa kroatialaisen Sanja Ivekovicin (s. 1949) unikkopelto. Sen sijaan Wilhemshöhen linnan pihaan rakennetun riisipengermäpellon on käynyt huonommin. Thaimaalaisen Sakarin Krue-Onin taideteoksessa elää kituuttaa enää vain muutama hassu riisinkorsi.

Kertooko tämä sattumoisin taiteen kautta jotakin siitä, minkä kasvin viljely nykymaailmassa kannattaa, minkä ei?

12. Documenta Kasselissa Saksassa on avoinna 23. syyskuuta saakka.

Ensimmäinen Documenta vuonna 1955

Ensimmäinen Documenta järjestettiin vuonna 1955. Kasselilainen taiteilija Arnold Bode (1900-1977) halusi kaupungin puutarhamessujen yhteydessä esitellä saksalaisille sellaista taidetta, jota nämä eivät Adolf Hitlerin aikakaudella ja sodan aikana olleet nähneet laisinkaan. Bodelta itseltäänkin oli taiteilijana toimiminen tuona aikana kielletty.

Natsien rappiotaiteeksi nimittämän taiteen näyttely sai valtaisan suosion. Taiteilijoiden joukossa olivat esimerkiksi Chagall, Ernst,Kandinsky, Klee, Matisse ja Moore.

Noin 200 000 asukkaan Kasselille joka viides vuosi järjestettävä tapahtuma on erittäin tärkeä. Tuohan Documenta kaupunkiin satoja tuhansia vierailijoita eri puolilta maailmaa.

Sodan aikana kaupunki tuhoutui maan tasalle liittoutuneiden pommituksissa, mutta toisin kuin monta muuta saman kohtalon kokenutta Saksan kaupunkia Kasselia ei koskaan rakennettu entiselleen.

Siten kävijöiden tuoman mammonan ohella Documenta on tuonut ulkoisesti tylsähkölle Kasselin kaupungille roppakaupalla hyvää imagoa. Kun melko lähellä sijaitseva Frankfurt on messukaupunki, tunnetaan Kassel niin Saksassa kuin muuallakin maailmassa documentakaupunkina.

(MTV3-STT)