USA 1997. Ohjaus ja käsikirjoitus: James Mangold. Kuvaus: Eric Edwards. Leikkaus: Craig McKay, A.C.E. Lavastus: Lester Cohen. Musiikki: Howard Shore. Tuotanto: Cary Woods, Cathy Konrad, Ezra Swerdlow. Pääosissa: Sylvester Stallone, Harvey Keitel, Ray Liotta, Robert De Niro, Peter Berg, Janeane Garofalo, Annabella Sciorra, Michael Rapaport, Robert Patrick, Cathy Moriarty.
Nuorten elokuvantekijöiden esiinmarssi jatkuu Hollywoodissa. Tähtinäyttelijät upeasti käsikirjoittamaansa ja ohjaamaansa elokuvaan Cop Land vanginnut James Mangold jakaa rikosdraaman uuden taitajan estradin L.A. Confidentialin Curtis Hansonin ja Epäiltyjen Bryan Singerin kanssa. Cop Land on äärimmäisen vahvasti näytelty ja mielenkihntoinen elokuva ihmisistä ja vallasta.
Elokuvan pääosaa esittää ja upealla roolisuorituksellaan yllättää Sylvester Stallone. Hän on Freddy Heflin, New Jerseyssa sijaitsevan Garrisonin sheriffi. Garrison on puolestaan New Yorkissa työskentelevien poliisien lähes kokonaan asuttama ja niin hyvässä kuin pahassakin pyörittämä pikkukaupunki. Freddy tottelee poliiseja silkasta kateudesta, hän on menettänyt kuulon toisesta korvastaan nuoruuden uroteon seurauksena, mikä on estänyt hänen poliisinuransa. Paska läjähtää tuulettimeen kun Garrisonin pääpukarin Ray Donlanin veljenpoika Murray ampuu kaksi aseetonta nuorta, mikä ajaa Garrisonin kytät lavastamaan tämän kuoleman. Äijien kintereillä pyörii pian poliisin sisäisen tutkinnan Moe Tilden (De Niro) ja puun ja kuoren välissä hankautuvat Freddy ja tämän Garrisonin touhuun kypsynyt kaveri, kovanaama kyttä Figgis (Liotta).
Tarinan rönsyt ja säikeet ovat yksinkertaisia, mutta vahvoja. Kerronnalla ei kikkailla katsojaa pyörälle, vaan aikaa annetaan hienovivahteisten henkilöiden muotoutumiseen. Harvoin on nimittäin näin monta tähtinäyttelijää päässyt samassa elokuvassa yhtä saumattoman upeaan suoritukseen. Mangoldille voi nostaa hattua jo pelkästään tämän tähtikaartin kanssa pärjäämisestä ja heidän saamisestaan toimimaan elokuvan hyväksi. Sooloilua ei esiinny.
Oman ylistyksensä ansaitsee erityisesti tukevahkoa ja ujonhölmöä sheriffiä upeasti esittävä Sylvester Stallone. Mies ei ole koskaan urallaan ollut yhtä hyvin rooliinsa valittu kuin Cop Landissa. Surumielisen rujot eleet ja ilmeet, kateus ja ensin pelastetun ja sitten kadotetun rakkauden kaipuu välittyy hienosti miehen näyttelijätyöstä. Stallonen istuessa nukkavierussa kämpässään saavuttamattoman rakkautensa kohteen Sciorran kanssa kuunnellen Pomon "Darkness on the Edge of Townia", unohtaa miehen uhoavankirjavan menneisyyden mielellään.
Muu joukko hoitaa hommansa yhtä mallikkaasti. Keitel suorastaan huokuu roolihenkilönsä omaksumaa vallankäytön oikeutusta. De Niro passailee taustalla kunnes iskee tajuntaan yllättävillä purskauksilla. Liotta on täyttä energiaa moneen suuntaan kääntyilevässä roolissaan. Hyvät työt tekevät myös Chicagon lääkäreistä tuttu Peter Berg, välikäteen joutuvan pojan roolin näyttelevä Michael Rapaport ja kylän pomomiehen kiusaantunut vaimo Cathy Moriarty.
Useammalla tämänkokoisella tähdellä ryyditetyt elokuvat ovat onnistuneet harvoin. James Mangold kuitenkin panee äijät toimimaan kuin ketkä tahansa näyttelijät ja repii heistä hyvät roolit tukemaan vääjäämätöntä tarinaansa, joka ei hurmaa kompleksisuudellaan, vaan otteellaan. Cop Land on rikosdraamaa parhaasta päästä.
Teksti: Jari Rantala
Kuva: Buena Vista