Bussiturman uhreja ei saa jättää yksin

- Nämä päivät ovat olleet todella pitkiä. Ja sitten kun työt ihmisten kanssa on tehty, pitää asiat käydä läpi itsensä ja läheistensä kanssa, Sainio kertaa.

Sainio on Suomen Espanjassa sijaitsevan evankelisluterilaisen kirkon diakoniapappi. Lauantaina sattuneen bussiturman jälkeen puhelin on pirissyt taukoamatta, ja työtä on riittänyt sekä sielunhoidossa että avustustyön organisoinnissa.

Aurinkorannikon suomalaisyhteisö on kuitenkin niin tiivis, että yhteistyö eri toimijoiden välillä toimi alusta alkaen hyvin.

- Saimme välittömästi kokoon 40 vapaaehtoista seurakunnasta auttamaan uhreja eri tavoin: kaupassakäynnistä ja pyykinpesusta keskusteluun ja kuuntelemiseen.

Kun Suomesta saapui Sainion avuksi hänen edeltäjänsä Hannu Honkkila, loksahti yhteistyö tämäkin kanssa heti kohdalleen. Honkkila kiersi sairaaloissa ja Sainio organisoi vapaaehtoistyön.

Voimaa löytyy toisista ihmisistä

Tavatessaan turman uhreja Sainio on huomannut, että jokaisen tapa toipua kriisistä on erilainen.

- Nyt eletään vielä shokkivaihetta. Jokaisella on oma elämänsä ja tapansa käsitellä tätä asiaa. Joillakin se käsittely saattaa kestää koko elämän.

Sainio toivookin, ettei uhreja tulevaisuudessakaan jätettäisi.

- Meidän suomalaisten ongelmana on se, että usein vältetään ottamasta yhteyttä ettei vain häirittäisi kenenkään toipumista. Ehkäpä meidän kuitenkin pitäisi parin piirun verran liikahtaa sosiaalisesti lämpimämpään suuntaan, jottei kukaan vain jäisi yksin.

Lähiomaisen kuolema tai vammautuminen jättävät ihmisen mieleen monesti vain kysymyksen: miksi tämän piti tapahtua juuri minulle. Sainion mukaan kysymys on hyvin luonnollinen, mutta vastaus vaikea.

- Maailmassa elävät hyvä ja paha. Ihmisen mahdollisuus kärsimyksen kohdatessa on etsiä hyvyyden voimia. Niitä voimia on toisissa ihmisissä, ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja yhteydessä elämää ylläpitäviin voimiin, joita minä kutsun nimellä Jumala.

(MTV3-STT)