USA, 2005. Ohjaus: Ang Lee. Käsikirjoitus Annie Proulxin novellin pohjalta: Larry McMurtry, Diana Ossana. Kuvaus: Rodriego Prieto. Leikkaus: Dylan Tichenor. Tuotanto: James Schamus. Pääosissa: Heath Ledger, Jake Gyllenhaal. Kesto: 137 min. Levittäjä: Sandrew Metronome.
Vuoden 2005 parhaaksi elokuvaksi ylistetyn Brokeback Mountainin kohdalla alkavat monilta superlatiivit loppua. Kaipuun kipeydestä ja kielletystä rakkaudesta on syntynyt monta vavahduttavaa elokuvaa, kirjaa ja näytelmää. Taiwanilaissyntyisen Ang Leen ohjaus on yksi sydäntä särkevimmistä. Lee on urallaan hyppinyt lajityypistä toiseen ja onnistunut aina.
Kahden nuoren cowboyn 20 vuotta kestävä rakkaustarina alkaa Amerikan tuulisilla korpimailla vuonna 1963. Jack Twist (Jake Gyllenhaal) ja Ennis del Mar (Heath Ledger) pestautuvat kesätöihin lammaspaimeniksi Wyomingin Brokeback Mountainille. Kun leirituli yhtenä yönä hiipuu, he päätyvät samaan telttaan. Intohimon kipinä syttyy puolivahingossa mutta jää palamaan elämänmittaiseksi liekiksi. Rakkaudella vain on huono onni puhjeta ajassa ja paikassa, jolloin miesten välisestä rakkaudesta ei ole edes lupa puhua ääneen. Kesä päättyy ja miehet erkanevat. Molempien elämä jatkuu puhtaissa kulisseissa onttona eikä kaipuu hellitä otettaan.
Annie Proulxin hieno novelli on saanut arvoisensa filmatisoinnin. Ang Lee on puhaltanut Proulxin tarinan tunteisiin ja tunnelmiin ilmaa, jota tämänkaltainen draama tarvitsee. Tunteiden poluilla kuljetaan hitaasti ja hiljaisesti. Pilvimuodostelmat lipuvat indigonsinisellä taivaalla vuoria vasten miesten palatessa pari kertaa vuodessa sinne, missä kaikki alkoi.
Olisi väärin kutsua elokuvaa vain homoelokuvaksi, sillä tarinan edetessä rakastavaisten sukupuolella on yhä vähemmän väliä. Sekä Ledger että Gyllenhaal näyttelevät pakahduttavan hyvin karun elämän muokkaamia miehiä, joilla on karkeat tavat ja puheet. Homoseksuaalisuuden kuvaamisessa tarinassa on kaunista se, että päähenkilöt ovat maskuliinisia tosimiehiä, jotka kykenevät syviin ja horjumattomiin tunteisiin. He ovat tunteidensa hämmentämiä ja samalla voimattomia niiden edessä. Kun homovihaan kasvatettu Ennis, aito Marlboro-mies, tajuaa rakastavansa toista miestä ja menettävänsä tämän, hän ei itke vaan voi pahoin, sillä epäkelpoja tunteita ei ole lupa ilmaista edes yksin. Jake Gyllenhaalin ikääntyminen nelikymppiseksi Jackiksi sen sijaan näyttää lähinnä vitsikkään tökeröltä, mikä on elokuvan harvoja pieniä kauneusvirheitä.
Ensimmäisen 15 minuutin ajan jäyhät cowboyt nojailevat seinään eivätkä sano sanaakaan. Vähiin sanoihin ja sanattomuuteen on ladattu enemmän merkityksiä kuin moneen romaaniin yhteensä. Toisiaan kohtaan tuntemasta hellyydestä miehet saattavat joskus lausua jotakin karhean kaunista, homoudesta puhutaan aina joko kiertoilmaisuin tai kieltolausein. Muut läheiset ja tuttavat joko vaikenevat tai käsittelevät asiaa vihamielisesti vihjaillen. Ennis ei usko Jackin maalailemaan unelmaan, yhteiseen karjatilaan ja yhteiseen elämään. Hän toteaa: "Jos asialle ei mahda mitään, se on vain kestettävä”. Eikä hän voi korjata sen enempää omia tunteitaan kuin ympäristön asenteitakaan.
Jotkut kiihkokristityt ovat katsoneet elokuvaa homofobisten silmälasien lävitse ja tulkinneet näkemänsä mm. osoituksena siitä, miten yhteiskunta voi normistollaan estää ihmisiä tekemästä vääriä valintoja. Brokeback Mountainissa traagisinta on juuri se, etteivät nämä kaksi surusilmäistä lännenmiestä saa elämässään tehdä oikeita valintoja: he eivät voi avoimesti valita toisiaan.
Teksti: Minna Karila
Kuva: Sandrew Metronome