Berliinissä takerrutaan siihen, mitä Ukrainasta on jo sovittu – "Minskin sopimus on kaikki mitä meillä on"

Venäjän, Saksan, Ranskan ja Ukrainan johtajien oli määrä puida Itä-Ukrainan jäätynyttä konfliktia, joka viime aikoina on jäänyt lähes täysin Syyrian sodan varjoon.

– Venäjän presidentti Vladimir Putin päätti tulla kokoukseen vain, jotta häntä ei voitaisi syyttää haluttomuudesta vuoropuheluun, kuittasi entinen Kremlin edustaja Aleksei Tshesnakov Bloombergin haastattelussa.

Saksan liittokansleri Angela Merkel varoitteli hänkin odottelemasta ihmeitä kokouksesta. Ukrainan presidentti Petro Poroshenko puolestaan totesi kuivasti uskovansa lujasti maansa tulevaisuuteen, muttei juuri lainkaan kokouksen onnistumiseen.

Miksi sitten tavata, jos toivoa edistyksestä ei ole?

– Monet asiat eivät todellakaan ole hyvällä tolalla. Tulitaukoa ei oikeasti ole, ja poliittinen prosessi on jumissa. Mutta Minskin sopimus on kaikki mitä meillä on: se on ainut asia, johon kaikki voivat vedota. Se tarjoaa rauhanomaisen ja poliittisen ratkaisun kaikille, perusteli Merkelin edustaja Steffen Seibert Guardianille.

Meillä on Minsk – vai onko?

Tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutista uskoo niin ikään, että kokouksen tärkein anti tulee olemaan kokous itse.

– Kyllä kai tässä pitkälti on kyse siitä samasta, mistä Suomessa on jo pitkään presidentti (Sauli) Niinistön suulla, ja nyt myös Ruotsissa ulkopoliittisen johdon suulla puhuttu, eli keskusteluyhteyden säilyttämisestä. Eli ei haluta kaikkea yhteydenpitoa katkaista ja jätetään ovi edes mielipiteiden vaihtoa varten auki, Kangaspuro sanoo STT:lle.

– Minskin sopimus tässä se realiteetti on ja siihen tarraudutaan, koska parempaakaan ei ole saatavilla. Kangaspuro jatkaa.

Kangaspuron mukaan tapaamisen toteutuminen on hyvästä senkin takia, että aika alkaa lähestyvien Yhdysvaltojen presidentinvaalien vuoksi käydä vähiin.

– Kaikki odottavat jännittyneinä sitä, mitä Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen tapahtuu. Sen paremmin Minskin rauhansopimuksen toteuttaminen kuin Syyrian sisällissodan lopettaminenkaan eivät tästä edisty ennen presidentinvaihdosta. Mikäli Hillary Clinton valitaan presidentiksi, niin kuin nyt uumoillaan, voi Venäjän ja Yhdysvaltojen suhteissa seurata uusi viilenemisen kausi.

Clintonin linja on ollut Barack Obaman hallintoa tiukempi.

– Siinä mielessä aikaikkuna alkaa mennä kiinni edes tämäntapaiselle asetelmalle missä me nyt olemme. Tämä näyttäytyy Euroopan näkökulmasta aika ikävältä vaihtoehdolta. Yksi Minskin rauhansopimuksen motiiveistahan oli, ettei kukaan halua Eurooppaan oikeaa sotaa, jossa Yhdysvallat ja Venäjä ovat vastakkain.

Kangaspurokaan ei usko, että Berliinissä kokoontuva nelikko kävelisi illalla kirkkaisiin valoihin kertomaan uusista läpimurroista. Sekään ei kuitenkaan välttämättä merkitse sitä, että tapaaminen olisi epäonnistunut.

– Toisaalta juuri tässä maailmantilanteessa voisi sanoa, että jopa normaali diplomaattinen jargoni siitä, että keskustelu ja yhteydenpito jatkuvat, ja osapuolet sitoutuvat viemään läpi Minskin prosessia, alkaa kuulostaa jo hyvältä.