Kommentti: Ay-pomojen comeback!

Noin kymmenen vuotta sitten näytti selvältä, että ammatillisia keskusjärjestöjä ei enää tarvita. Sopiminen siirtyy liittoihin ja työpaikoille, jos sitä tarvitaan laisinkaan.

Sitä nyt ihmetteleekin silmät ymmyrkäisinä, kun ministerit toivovat ja rukoilevat keskusjärjestöjohtajia sopimaan asioista, joista eduskunta lakien mukaisesti säätää.

Työnantajien EK lakkautti viime vuosikymmenen lopulla koko työmarkkinaosastonsa, koska keskusjärjestöjen välisiä tupo-sopimuksia ei enää tehdä.
Mitä tämä tarkoitti? No sitä, että nyt on voimassa jo toinen peräkkäinen usean vuoden mittainen tupo.

Myös liittojohtajat iloitsivat keskusjärjestöjen pienemmästä roolista, kun onnistuivat vuosina 2007 - 2008 sopimaan jopa 15 prosentin palkankorotuksista.
Mitä tämä tarkoitti? No sitä, että tuottavuuden reilusti ylittävät korotukset varmistivat ja syvensivät Suomen talouden syöksyn, jonka pohja ei ole vieläkään näkyvissä.

Nyt siis keskusjärjestöpomoja taas tarvitaan.

Täydelliseen sote-sop(p)aan budjettiriihessään pukeutuneella hallituksella on tässä tärkeämpääkin tehtävää kuin pohtia jotain Suomen kestävyysvajetta.

Hallituksella on täysi työ miettiä, että miten jo päätetyn lapsilisäleikkauksen vaikutukset eliminoitaisiin uudella päätöksellä. Muidenkin jo tehtyjen päätösten vaikutuksia pitäisi eliminoida. Epäluotettavien talousennusteiden vuosi on myös lähes mahdotonta selvittää, että kuinka paljon maksaa oppivelvollisuusiän korottaminen.

Siksi eläkeuudistus ja kestävyysvajeen umpeenkurominen saa jäädä keskusjärjestöille.

Ja eihän tässä ole edes mitään kiirettä. Ja ketä kiinnostaa?

Eli hyvät keskusjärjestöjohtajat, kun tänään istahdatte sinne Eteläranta kympin yläkerroksen kabinettiin, niin nauttikaa croissanttinne ja kahvinne rauhassa. Ei teitä juuri kukaan seuraa, paitsi tietysti verenhimoiset pankkiirit Frankfurtissa ja Lontoossa. Hallitus on toki parkeerannut vanhan Ladansa siihen edustalle parkkiin, paikalle johon aikanaan nousee Guggenheimin museo. Takapenkillä istuvat kerjäläisiksi pukeutuneet Antti Rinne ja Alexander Stubb. He odottavat soittoanne. Ratissa istuu ympäristöministeri Ville Niinistö - on nimittäin nopea kuski. Takakontista kuuluu kolinaa. Sinne on tungettu jeesus-teipillä vaiennettu Laura Räty.

Kansalaisetkaan eivät ole nyt oikein kiinnostuneita eläkeratkaisustanne. Tässä on sateet loppumassa ja edessä lämmin elokuinen mökkiviikonloppu. Pitäisi valita syötävää ja viinejä, että tuli teillä tämä neuvottelu aika pahaan paikkaan.

Raimo Pitkänen


    
  

Lue myös:

    Uusimmat